Tuossa luomufakta keskustelussa sivuttiin asiaa, johon olis mukava saada lisävalaistusta: CC kertoi, että lehmät eivät tyhjästä tuota ravinteita, landehoo vastusti viljalihaa, joku taas tuotti ylijääneellä karjanlannalla leipäviljaa.. Mites tämä menee, Petri ja muut tietäjät, onko kotieläintuotannolla paikkansa luomussa vai onko se suorastaan välttämättömyys vai juuri päinvastoin?

Mielestäni viljalihaa voidaan tuottaa sen verran kuin siihen peltopinta-alan puolesta on varaa tai jos sitten sitä ei tarvita biopolttoaineiden valmistukseen.  Suunta vain on ymmärrettävä ja ratkaisu tiedettävä  kun ruuan riittävyydestä puhutaan. Nälän torjunta maailmassa on järjestelykysymys. Myrkyillä huseeraaminen on lopetettava pikimmiten.

Mitä elukoita tarkoitetaan ja minkälaisella rehulla on tarkoitus ruokkia? Minun mielestäni ruohonpurijat sopivat hyvin luomuun syömään heinäkasveja ja siinä samalla muuttamaan heinien typen viljapellolle levityskelpoiseen muotoon. Se pitää myös muistaa, että kotieläimet ovat tavallaan elintarviketuotannon "jätemyllyjä". Tarkoitan sitä, että pistelevät poskiinsa sen viljan tai niitä viljan osia, joita me emme nirppanokkaisuuttamme syö ja jotka ovat liian hyviä esim. polttoon.

Jos asiaa lasketaan energiataloudellisesti niin voidaan kyllä päätyä sellaiseen tulokseen energia rikastuu todella huonolla hyötysuhteella ihmisravinnoksi kotieläintuotannon kautta. Esim. lehmä kuluttaa vuodessa pelkästään elääkseen yli kymmenen toimistorotan ruoat 

Mitä eroa on viherlannoituksella ja lannan levittämisellä  Noi niinkuin typpikierron kannalta. Kasvijätteissä typpi on raakavalkuaisena ja hajoaa hitaasti. Ja vaatii happea sekä möyheän maan hajotakseen, pH:n täytynee olla aika korkea  Hapettomissa olosuhteissa valkuainen mätänee ja mädässä eivät kasvit kasva. Ehkä typpitehokkuus olisi huonompi, mutta aika paljon vähemmän tavaraa ajeltaisiin edestakaisin.

Jos asiaa lasketaan energiataloudellisesti niin voidaan kyllä päätyä sellaiseen tulokseen energia rikastuu todella huonolla hyötysuhteella ihmisravinnoksi kotieläintuotannon kautta. Esim. lehmä kuluttaa vuodessa pelkästään elääkseen yli kymmenen toimistorotan ruoat 

Mitä eroa on viherlannoituksella ja lannan levittämisellä  Noi niinkuin typpikierron kannalta. Kasvijätteissä typpi on raakavalkuaisena ja hajoaa hitaasti. Ja vaatii happea sekä möyheän maan hajotakseen, pH:n täytynee olla aika korkea  Hapettomissa olosuhteissa valkuainen mätänee ja mädässä eivät kasvit kasva. Ehkä typpitehokkuus olisi huonompi, mutta aika paljon vähemmän tavaraa ajeltaisiin edestakaisin.

Kasvijätteen hajoaminen sitoo typpeä, joka sitten hajoamisen jälkeen on kasvien käytettävissä. Siis hajoamisen aikana on kasveille vähemmän typpeä käytettävissä kuin olisi ilman viherlannoitusta. Samoin hajoaminen sitoo happea ja vapauttaa  hiilidioksidia joka on juuristolle haitaksi, mutta kasvin kasvulle välttämätöntä ilmassa, (olosuhteista riippuen) metaania ym. Kasvustoille on parempi kun nämä prosessit tapahtuvat eläinsuojassa.

Emolehmät ovat hyvä prosessi luomutilalla. Kaikkea kontoa voi ajaa läpi. Jos kompostointi toimii, häviää rikkasiemeniltä itävyys navettareissulla. Lypsylehmä on turhan vaativa tuohon tehtävään.

Planeetan kannalta liian erikoistunut tuotanto on pahasta. Leipäviljan ja vihannesten tuotanto pitäisi olla samassa viljelykierrossa kotieläintilan rehujen kanssa, lannat ja virtsat oikeisiin kohteisiin hyödynnettyinä. AIV.

Viherlannoitusnurmi biokaasuvoimalaan ja moska takaisin pellolle 

Entäs jos multaa lannoitusnurmen keskikesällä, onko se jo tekeentynyt kevääksi 

Viherlannoitusnurmi biokaasuvoimalaan ja moska takaisin pellolle 

Entäs jos multaa lannoitusnurmen keskikesällä, onko se jo tekeentynyt kevääksi 

Mädätteessä typpeä on enemmän ammoniumtyppenä eli suoraan kasveille käyttökelpoisena ja kompostissa orgaanisessa muodossa. Apilan korret (yksi korjuu/kesä) olisivat ehkä sopivampia poltettavaksi/ häkäkaasutettavaksi ja pelkät lehdet mädätettäväksi.

Veljekset Rainingolla Liedossa apilanurmi niitetään todella varhain ja useita kertoja kesässä. Apila pidetään suojaviljaan kylvövuoden jälkeen vain yksi kesä viherlannoitukseksi. Taitaa olla toimiva tapa sekä rikkakasvien että ravinteiden kannalta.

Kasvijätteen hajoaminen sitoo typpeä, joka sitten hajoamisen jälkeen on kasvien käytettävissä. Siis hajoamisen aikana on kasveille vähemmän typpeä käytettävissä kuin olisi ilman viherlannoitusta. Samoin hajoaminen sitoo happea ja vapauttaa  hiilidioksidia joka on juuristolle haitaksi, mutta kasvin kasvulle välttämätöntä ilmassa, (olosuhteista riippuen) metaania ym. Kasvustoille on parempi kun nämä prosessit tapahtuvat eläinsuojassa.

Emolehmät ovat hyvä prosessi luomutilalla. Kaikkea kontoa voi ajaa läpi. Jos kompostointi toimii, häviää rikkasiemeniltä itävyys navettareissulla. Lypsylehmä on turhan vaativa tuohon tehtävään.

Planeetan kannalta liian erikoistunut tuotanto on pahasta. Leipäviljan ja vihannesten tuotanto pitäisi olla samassa viljelykierrossa kotieläintilan rehujen kanssa, lannat ja virtsat oikeisiin kohteisiin hyödynnettyinä. AIV.

Siis pitäisi olla hyviä sontalehmiä. Niitäkin vain sen verran, että viljelykierrossa muutoinkin viherlannoitusvaiheessa olevien peltojen sato syötettäisiin lehmille, siis pinta-alaa ei varsinaisesti varattaisi rehuntuotantoon?

Siis pitäisi olla hyviä sontalehmiä. Niitäkin vain sen verran, että viljelykierrossa muutoinkin viherlannoitusvaiheessa olevien peltojen sato syötettäisiin lehmille, siis pinta-alaa ei varsinaisesti varattaisi rehuntuotantoon?

Kotieläinluomu edellyttää 0,5 ey/ha, jolla siis ylittyy LFA-ja ympäristötuen kotieläintilakriteerit samalla. Optimimäärä eläimiä on usein hyvinkin lähellä tuota.

Lainaus käyttäjältä: Vastaranta - 15.08.11 - klo:22:14

Siis pitäisi olla hyviä sontalehmiä. Niitäkin vain sen verran, että viljelykierrossa muutoinkin viherlannoitusvaiheessa olevien peltojen sato syötettäisiin lehmille, siis pinta-alaa ei varsinaisesti varattaisi rehuntuotantoon?

Kotieläinluomu edellyttää 0,5 ey/ha, jolla siis ylittyy LFA-ja ympäristötuen kotieläintilakriteerit samalla. Optimimäärä eläimiä on usein hyvinkin lähellä tuota.

Kotieläinluomu toimii vähäisemmälläkin eläinmäärällä, mutta tukioptimoijan eläintiheys on tuo edellämainittu. Luulen, että eteläisessä Suomessa (lue: leipäviljanviljelyalueella) kaikki mahdolliset sivuvaikutukset ja -virrat sekä eläintuotannon yleinen järkevyys huomioonottaen optimimärehtijämäärä olisi jonkin verran alle tuon 0,5 ey/ha; asiasta olisi kiva nähdä jonkinlaisilla herkkyysanalyyseillä varustettuja laskelmia, joissa eri tavoitteiden eli kriteereiden painokertoimia voisi vaihdellen syöttää laskelmaan.

Vielä olisi oman optimointinsa paikka, onko ei-leipäviljan (vähäinen kaura, lajittelujämät, palkoviljat ym.) optimaalinen osoite yksimahainen kotieläin vai märehtijän kasvun nopeuttaminen. Yksimahainen on luonnostaan tehokkaampi tälle korkea-arvoisemmalle (kuin selluloosapohjainen märehtijän) rehu, mutta pieni väkirehulisä saa joskus ihmeitä aikaan märehtijäpuolellakin.

Sinänsä uskon (ainakin ennen noita peräänkuuluttamiani laskelmia), että ruuantuotannon maksimoivan luomu-Suomen kotieläimet ovat nimenomaan märehtijöitä, joita on sen verran, että nurmiviljelyn tuotoksia saadaan muutettua ihmiselle välttämättömiksi aminohapoiksi. Vegaanipohjaltakin saadaan kyllä tasapainoinen ravitsemus, mutta useimmille meistä se vaatii liikaa tietoa ja harrastuneisuutta, jotta homma pysyisi balanssissa.

Petri

Jos asiaa lasketaan energiataloudellisesti niin voidaan kyllä päätyä sellaiseen tulokseen energia rikastuu todella huonolla hyötysuhteella ihmisravinnoksi kotieläintuotannon kautta. Esim. lehmä kuluttaa vuodessa pelkästään elääkseen yli kymmenen toimistorotan ruoat  

Totta, mutta peltokasvien suora syöttäminen ihmiselle vaatii kaikissa tilanteissa energian tuhlausta. Tuskin toimistorotta pelkkiä papuja viitsii loppuikänsä syödä.  Typpi yms lannoite peltokasvien tuottamiseksi on hankittava energiaa käyttämällä.  Tavanomaisen tuotannon energia hankitaan pääasiassa vielä uusiutumattomilla energioilla. Luomussa märehtijöiden pössyttelemänä, kuten Jortikka mainitsi.
Kun viljakasveihin ja muihin suoraan ihmisen syötäviin kasviksiin saadaan typensitojabakteerit juuristoon, niin tilanne muuttuu ratkaisevasti.  Antaa kyllä odottaa.

Lainaus käyttäjältä: JoHaRa - 15.08.11 - klo:08:47

Jos asiaa lasketaan energiataloudellisesti niin voidaan kyllä päätyä sellaiseen tulokseen energia rikastuu todella huonolla hyötysuhteella ihmisravinnoksi kotieläintuotannon kautta. Esim. lehmä kuluttaa vuodessa pelkästään elääkseen yli kymmenen toimistorotan ruoat  

Totta, mutta peltokasvien suora syöttäminen ihmiselle vaatii kaikissa tilanteissa energian tuhlausta. Tuskin toimistorotta pelkkiä papuja viitsii loppuikänsä syödä.  Typpi yms lannoite peltokasvien tuottamiseksi on hankittava energiaa käyttämällä.  Tavanomaisen tuotannon energia hankitaan pääasiassa vielä uusiutumattomilla energioilla. Luomussa märehtijöiden pössyttelemänä, kuten Jortikka mainitsi.
Kun viljakasveihin ja muihin suoraan ihmisen syötäviin kasviksiin saadaan typensitojabakteerit juuristoon, niin tilanne muuttuu ratkaisevasti.  Antaa kyllä odottaa.

Mutta jos viherlannoituksen saisi toimimaan tehokkaasti niin ei silloin tarvittaisi apulantaa  Prosessi maassa on hidas, kuten c_c kuvaili. Syynä lienee maan lämpötila sekä se, että hajoitusta tekevät aerobiset bakteerit. Pötsissä tilanne on näiltä osin kunnossa, lisäksi kosteusolosuhteet ovat pötseissä optimissa.