Tänä kesänä, ja syksynäkin on tullut paljon vastaan noita soluttajia, joissa ei kasva mitään.. tai sitten saadaan tulokseksi hiiva. Röntittäjille hätäpäiten aloitettu antibiootti ei siis pitäisi olla tarpeen/tehoava, mutta jostain syystä lyhyenkin kuurin jälkeen noi pahimmat oireet on helpottaneet. Lieneekö antibiootti sitten pönkittänyt yleiskuntoa vai olisko vaiva taittunut ihan vaan lypsämälläkin, jäänee arvoitukseksi.
Tylsäähän tämä lehmä"harrastelu" olisi, jos kaikkeen tietäis vastauksen ja kaiken jo osais.. sellaisella ammattitaidollahan tässä saattais vaikka rikastua.
Siispä jatkamme edelleen lottoamista, sekä veikkauksessa, että navetassa.
Oikein kun soluluvut pitkään ovat tosi alhaisella tasolla, niin ikävän usein rauhaisaan eloon tuudittautunut lypsäjä huomaa puristavansa kourassaan tankkiauton tulostetta, johon on yhtäkkiä tulostettu solujen kohdalle kolminumeroinen luku, joka alkaa kolmosella..tai yli. Sitten sivakoidaan lehmien seassa otsasuoni pullistellen, ja etsitään syyllisiä (syvällä sisimmässä kuitenkin epäillen maitokuskin sekoittaneen naapurin tankin näytteen, meidän huippumaitoihin).
Minusta korkeat soluluvut kaikessa veemäisyydessään on silloin tällöin ihan "normaalia" ja hyväksyttävääkin, jos se kuka tankkiin maidot ohjailee kykenee ongelman huomaamaan, myöntämään ja apuakin etsimään.. Pipo vaan syvemmälle päähän, ettei otsaan kasvava sarvi näy naapuriin asti, ja sitkeästi yhä uudelleen läpikäymään ne mhdolliset aiheuttajat. Sitten kun tilanne on rauhoittunut, otetaan pipo päästä ja iltalypsyn/iltanavetan jälkeen palkitaan hyvän työn tekijä.. kullekin sopivalla tavalla. Ehkä tuopillisella huurteisen kylmää...?
