Häkämies oli edellisessä hallituksessa valtionyhtiöiden omistajaohjauksesta vastaava ministeri. Hän myi loput Kemiran lannoitetehtaan osakkeista norjalaiselle lannoitejätti Yaralle. Hinta oli 260 miljoonaa euroa.
Samassa kaupassa menivät Siilinjärven ja Soklin kaivokset. Ne ovat omassa lajissaan maailman parhaimpia lannoiteteollisuuden raaka-aineiden kaivoksia.
Asiantuntijat ovat arvioineet, että noiden kaivosten arvo on noin 50 miljardia euroa. Luitte aivan oikein.
Ei voida puhua, että Häkämies myi ne alihintaan. Hän lahjoitti ne karamellipussin arvosta.
Oletetaan, että valtio myi Kemiran ja kaivosoikeudet saadakseen rahaa. Jos näin on, niin miksi ne myytiin pilkkahintaan, jos kaivosoikeuksienkin arvo on 50 miljardia?
Eikö myyjän kannattaisi pyyttää käypä hinta tai enemmänkin, jos kerta rahaa haluaa eikä mitään pakkoa ole myydä.
Vertailun vuosi Suomen valtionvelka on 80 miljardia, eli kaivosoikeuksien arvolla olisi pystytty maksamaan suurin osa tämänhetken valtionvelasta.
Miten myyntihinta arvioitiin? Pyydettiinkö kilpailevia tarjouksia muilta ostajaehdokkailta?