>>>Kumma ettei kompassi sekoile näiden vesisuonien kohdalla. Ja toisaalta.. Mikäli pajunvitsa löytää "vesisuonen" magneettikentän, niin miksi se ei löydä myös magneettista pohjoisnapaa Huh Miksi pajut eivät käänny kohti pohjoista.
****Kun pajukepillä löytää magneettisen viivan ja matkan päästä mahdollisesti saman viivan uudestaan, voi testata onko samaa viivaa. Maahan merkittyä mahdollista viivaa kuljetaan pitkin ja takaisin. Toiseen suuntaan keppi taipuu alaspäin ja toiseen ylöspäin. Ollaan viivalla. Sitten onkin hankalampaa määritellä onko viiva kohti magneettista maapallon napaa, koska voimaviivoja on pohjois-etelä suunnassa ja päin vastoin, itä-länsi-suunnassa ja päin vastoin sekä myös väli-ilmansuunnat samoin. Kepin noususta ja laskusta kuljettaessa viivaa pitkin voi viivalle määritellä eri suuntaisen plus ja miinus-merkit. Näin magneettiset ilman suunnat voi hakea pajukepillä, mutta jotenkin on pääteltävä mihin suunnat ovat. Vaikkapa auringon ja kellon kanssa.
Voi ***** voimaviiva. Hilloviivaa sä tarttisit niin saisit vähä muutakin ajateltavaa. Mä en oo tiennykkää että tuo luomuilu sekoittaa pään noin täydellisesti! Onneksi SKN pelastui ennenkuin luisui lopullisesti voimaviivan toiselle puolen!
Kun voimaviivasi himmenevät ja viimein katoavat, saatat vielä kuulla magneettikentässäsi: ''Kansi kiinni. Omaiset ovat nähneet''.
Kuin myös partakoneesi pyörii voimaviivojen avulla, niin myös sinä itsekkin biologisena sähköisenä virityksenä. Olento kun ei ole pelkkiä kemiallisia reaktioita, vaan myös fyskilaallinen. Mangnetismilla on elo-olennossakin oma kasassa pitävä, elintoimintoja pyörittävä sekä informaatiota ylläpitävä ja jakava merkityksensä.
On alueita joita näemme, on alueita joita voimme mitata mittareilla sekä on alueita joista emme tiedä vielä mitään. Tämä eloton massa sekä elokalusto
pysyvät kasassa vain valtavan informaation avulla. Auttaisiko kvanttifysiikka ymmärtämään edes raapaisun tuosta vaikeasti havaittavasta alueesta?
