MaasTul olisi voinut kertoa asioitten toisenkin puolen: "Liha-finlandiaa perustettaessa" ostettiin JÄRJETTÖMILLÄ hinnoilla yksityisiä lihafirmoja pois, ja yritettiin saada ämteekoolainen lihamonopoli aikaiseksi....juuri EU-jäsenyyden kynnyksellä, jolloin rajat tuonnille aukesivat!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Ilman EU-jäsenyyttäkin Eduskunta suunnitteli tiukkojen tuontirajoitusten höllentämistä hintatason kurissapitämiseksi, MTK/kepun valta oli murenemassa. Kepu oli oppositiossa 1987-91.
Pohohohojalaaaaaset vetivät tietty välistä ninkuin aina, velat jäivät LSO/HK:lle....firma oli konkurssikypsä Suomen liittyessä EU-jäseneksi...EU-takausraha pelasti.
Tuottajien rahoja on palanut pirusti taas tässäkin hölmöntölväyksessä.
Toinen samanlainen suurmöhläys Simonkadun suunnalta oli tukea Pekkarisen laatimaa kauppakirjaa Kemira GrowHow:n myymiseksi Yaralle.
Nyt suunniteltava "liha-Finlandia" voi törmätä EU-monopolilainsäädäntöön.
***********************
MaasTul tänään:
Lihaosuustoimintaa on luotu uudesta ennenkin
Alussa olivat lihatrokarit ja kiertävät lihanostajat. Vuonna 1903 perustettiin ensimmäinen karjanmyyntiosuuskunta Kuopioon.
Suomen itsenäistyessä lihaosuuskuntia oli 15. Niiden alueet ulottuivat Terijoelta Petsamoon.
Mallia antoi muu osuustoiminta. Osuusmeijereitä oli perustettu jo 1901.
Elintarvikepula pakotti lihaosuuskunnat yhteistyöhön ja senaatin myöntämään niille säännöstelyajan monopolin. Sitä varten tarvittiin keskusvirasto, josta 1918 tuli Karjakeskuskunta.
Ulkopuolinen raha
johti karjariitaan
Karjakeskuskunta tarvitsi enemmän pääomaa kuin mihin omistajaosuuskunnat suostuivat. Omistajat valtuuttivat keskuskuntansa hankkimaan rahaa muualta.
Pörssiin ei menty, mutta jäseneksi värvättiin muitakin kuin osuusteurastamoja, ennen muuta osuuskauppoja.
Osuuskaupat alkoivat hankkia lihaa – ja valtaa.
Osuusteurastamot eivät sitä hyväksyneet. Vuonna 1936 ne perustivat uuden lihakeskuskunnan TLK:n.
Osuuskaupoille jäi Karjakunta, myöhemmin OK-liha. Alkoi karjariita.
Yhteistyöstä ja aluejaosta
keskinäiseen kilpailuun
Aluksi tuottajaosuuskuntien tavoite oli vain lisätä viljelijöiden markkinavoimaa keskittämällä myyntejä ja viemällä ylijäämiä.
Lihaosuuskunnissa rakennettiin teurastamoja heti alkuun, ja niiden jatkoksi tuli makkarantekoa. Oma jalostus tehosti teuraiden hyödyntämistä ja antoi tietoa, mitä hintaa lihasta saattoi muilta pyytää.
Pian tavoite muuttui valta-aseman saamiseksi tilan portilta kaupan ovelle asti.
Osuusteurastamoilla oli aluejako. Sen yli ei teuraita hankittu eikä tuotteita myyty. Rajaselkkauksia tosin oli.
Sama hinta -periaate päti osuuskunnassa, mutta osuuskuntien välillä oli eroja.
Nykyisin aluejakoa ei ole. Yhtiöitetyt lihatalot toimivat ja kilpailevat keskenään valtakunnallisesti sekä hankinnassa että myynnissä.
TLK alkoi kilpailla
– pantiin lihoiksi
TLK tasasi osuusteurastamojen lihansaantia, vei ylijäämiä ja jakoi toimitusoikeudet pääkaupunkiseudun isoille markkinoille.
1970-luvulla TLK alkoi ostaa yksityisiä lihataloja. Samoihin aikoihin muidenkin alojen tuottajaosuustoiminta osti kilpailijoitaan pois.
TLK:n ostoja olivat Marschan, HK, Wahlroosit, OTK:n lihateollisuus ja 1985 OK-liha, 1936 alkaneen karjariidan toinen osapuoli.
TLK kasvoi maan suurimmaksi lihanjalostajaksi. Se vahvisti asemaansa rakentamalla jättijalostamon Vantaalle.
Osuusteurastamot eivät sitä hyväksyneet. 1991 TLK purettiin.
TLK:n pelastusyritykset katkesivat lopullisesti, kun Itikka ja Lihakunta päättivät oman asemansa turvaamiseksi rakentaa jättijalostamon Nurmoon.
Pesänjaossa isoimmat osuuskunnat valvoivat oman etunsa.
Osuusteurastamoryhmän kahden vahvan tuotemerkin mukaisesti syntyi Atria Pohjois-Suomeen ja HK Lounais-Suomeen.
Kaakkois-Suomen Karjaportti joutui luomaan brändinsä alusta. Lopulta Järvi-Suomen Portti päätyi osaksi HK-ryhmää.
Liha-Finlandiasta
puhuttu melkein aina
Liha-Finlandiasta, valtakunnallisesta lihaosuuskunnasta maidon ja Valion malliin, on puhuttu vuosikymmenet.
Jo 1950-luvulla MTK:ssa laadittiin ehdotuksia, missä järjestyksessä osuusteurastamojen tulisi yhdistyä.
Yhdistymisiä tapahtui, mutta hitaasti eikä aina ehdotusten mukaan.
Keskisuomalaiset valitsivat mieluummin Karjaportin kuin eteläpohjalaisten Itikan. Uusmaalaiset puolestaan Karjaportin sijasta Lounais-Suomen LSO:n.
1977 MTK:n puheenjohtaja Heikki Haavisto esitti liittokokouksessa julkisesti Liha-Finlandian perustamista.
Hetkessä syntyi kymmenien vastustajien jono puheenvuoroa vaatimaan. Suurin osa oli Lihakunnasta.
Myöhemmin nimenomaan Lihakunta oli aktiivinen yhteistyön haussa. Se liittoutui Itikan kanssa.
Alun perin Lihakunnan toimitusjohtajan Paavo Jauhiaisen tavoite oli liittoutua LSO:n ja sen omistaman HK:n kanssa.
Lihakunta ja LSO olisivat täydentäneet toistensa lihantuotantoa.
Nyt ajatusta ollaan toteuttamassa markkinoiden kautta: HK teurastaa nautoja Lihakunnan alueella Outokummussa.
Pörssistä lisää rahaa
mutta vähemmän valtaa
Kuten aikanaan Karjakeskuskunnassa, lihatalot halusivat enemmän rahaa investointeihin kuin omistajilta oli saatavissa. 1980-luvulla lihataloja alettiin yhtiöittää ja viedä pörssiin.
Lihan hankinta säilyi aluksi osuuskunnilla. 2000-luvulla sekin siirrettiin lihatalojen tytäryhtiöille. Poikkeuksena on vielä Pohjanmaan Liha.
Muilla osuuskunnilla ei ole enää muuta tehtävää kuin omistaminen.
Osuuskuntaan kuulumisen ehtona on edelleen teuraiden myynti ensi sijassa omalle lihatalolle.
Valtaa lihanhankintayhtiöön tuottajilla on sitä kautta, että osuuskunnat omistavat emoyhtiön.
Osuuskunnilla on enemmistö suurten lihatalojen omistuksessa ja äänivallassa, mutta osakeyhtiö- ja pörssilait määräävät monta asiaa.
Hankintaosuuskunta jakoi tuloksensa lihan hintana, lisähintana ja osuuspääoman korkona.
Pörssiyhtiö jakaa tuloksen osinkoina.
Lihantuottaja voi saada niitä osuuskunnan jäsenyyden kautta ja suoraan pörssisijoittajana.
HEIKKI VUORELA
Lihantuottajien tyytymättömyys synnytti TLK:n – ja hajotti sen
Viimeksi muokattu: 18.07.11 - klo:05:55 kirjoittanut minä-itte