EU ja euro ovat olleet kokonaisuutena ajatellen Suomelle hyvä asia. Tää viimeinen kriisi on tietysti ikävä asia, mutta ilmeisesti yhteisvaluutan kanssa homma on samanlaista opettelua mitä elämä oli jo ennen Eu:takin. Eiväthän suomalaisetkaan hallinneet 80-luvulla rahamarkkinoiden vapautumista. Näistä vastoinkäymisistä pitää vaan ottaa opiksi seuraavaa kertaa varten. Täytyy toivoa, etteivät tehdyt virheet ole niin suuria, että ne katkaisisivat kamelin selän.
Suomen viennin kannalta Eu jäsenyys on ollut erittäin tärkeää. On hiukan väärin ajatella, että me pärjäsimme jo aikaisemmin. Käytännössä tärkein kauppakumppanimme oli Neuvostoliitto, jonka kanssa oli rakennettu hyvin omaleimainen kaupankäyntikulttuuri. Länsimaihin oli vientiä, mutta oltiin kaukana siitä globaalista tasosta millä olemme tällä hetkellä. Mieleeni tulee kaksi keskeistä esimerkkiä. Martti Ahtisaari teki 90-luvulla valtuuskunnan kanssa vierailuja eri puolille maailmaa edistääkseen kaupankäyntiä. Joku teollisuuden edustaja totesi, että näistä retkistä oli oikeasti hyötyä, koska suomalaisilta puuttui paljon kontakteja, vaikka olimmekin pitäneet jo silloin itseämme hyvin kansainvälisenä. Toinen esimerkki on Pekka Herlinin Kone. Yhtiö oli ensimmäinen aidosti kansainvälinen yritys Suomessa. Eikä tästä menestystarinasta ole vielä kovinkaan pitkä aika.
Eli hyvin vaatimatonta on ollut ennen EU:ta harjoitettu kaupankäynti. Tai sanotaan niin, että siitä on puuttunut monipuolisuus. Olimme liikaa parin kortin varassa.
Maatalouden kannalta EU pakotti käynnistämään rakennekehityksen. En tiedä onko kehitys ollut menestystarina, mutta tämäkin oli tehtävä pakon edessä. Kyllä tämä elinkeino oli jonkinlaisessa umpikujassa. Vaikka Eu on tuonut maatalouteen omat murheensa, niin sangen monelle se on antanut myös mahdollisuuden kehittyä. Moni pientalonpoika on omalla etevyydellään rakentanut Eu aikana melkoisen suurtilan.
Rakennekehityksen huono puoli on se, että kaikki eivät pärjää. Osa porukasta putoaa kelkasta ja on suuri haaste keksiä näille ihmisille mielekästä uutta tekemistä. Useinmiten ainoa konkreettinen vaihtoehto on eläkkeelle jäänti. Suomalaisesta yhteiskunnasta kun puuttuu tietynlainen joustavuus ja kyky mennä eteenpäin. Muutosvastarinta on hirmuinen. Kun joku on paperimies, niin hän haluaa olla sitä lopun ikäänsä. Joku muu vaihtoehto on maailmanloppu. Pärjäisimme paremmin, jos uskaltaisimme rohkeammin kokeilla kaikkea uutta.
Eu:n ansioksi lasken vielä jonkinlaisen taloudellisen vakauden, mitä kesti tähän asti. Korot ovat olleet matalalla ja ihmiset ovat voineet suhteellisen luottavaisesti ottaa asuntolainaa ja rakentaa elämäänsä.
Tässä nyt jotain mietteitä....