Maratonistunnon sopimus 1.3.1994
oli näytelmä, sopimus, jolla molemmat neuvotteluosapuolet - Suomi ja EU - saivat olla voittajia.
Presidentti Mauno Koivisto olisi halunnut, että Suomi saa sopimuksen 1.3.1994 mennessä.
Tuona päivänä nimittäin Koivisto luovutti presidentin tehtävät Ahtisaarelle.
Virkamiespääneuvottelija Veli Sundbäck oli maratonistunnossa, neuvottelujen takkuilussa ja presidetti Koiviston antaman määräajan umpeutuessa, antanut Antti Kuosmaselle tehtäväksi kirjoittaa tekstin lehdistötiedotteeseen.
Sitä tekstiä ei kuitenkaan tar*****, koska poliittinen sopimus ratkaistiin kieliopillisestikin kyseenalaisella sidesanaparilla "ja/tai" , josta E-Suomen tuki jäi riippumaan.
Kuosmanen kertoo:
”Veli Sundbäck'in pyynnöstä olin laatinut lyhyen puheen pidettäväksi siinä istunnossa, jossa tämä jouduttaisiin toteamaan. Se oli parin kappaleen pituinen. Siinä olisi sanottu, että Suomi on kuluneiden päivien aikana osoittanut päättäväisyytensä pyrkiä positiiviseen lopputulokseen tekemällä maatalouteensa ja elintarviketeollisuuteensa syvällisesti vaikuttavia myönnytyksiä.
Kuosmanen kertoo saavutetun sopimuksen kompromissin ytimen:
"Ilmaisu "ja/tai" salli tulkinnan, että vakavien vaikeuksien tukea voitiin maksaa koko maassa, ja siten siitä tuli viimeinen puolustuslinja, josta Etelä-Suomen maatalouden kohtalo jäi riippumaan.”
KOMISSION VAIETTU JULISTUS
Erkki Liikanen kertoo kirjassaan Brysselin päiväkirjat, sivulla 196:
"Torstai 3.3."
"Komissiosta vuoti paperi, jossa oli otsikkona komission deklaraatio ja teksti koski maatalouden kansallisia tukia. Komissio vakuutti siinä, että ne ovat siirtymävaiheen tukea ja degressiivisiä.”
”Perjantai 4.3.”
”Iltapäivällä Esa Härmälä oli tavannut Möhlerin DG VI:sta. Ongelmia maataloudessa. Sisäisen julistuksen asema on edelleen epäselvä, mutta Möhler on viitannut myös siihen.”
”Sovimme, että Esa tekee asiasta raportin suppeaan jakeluun, jotta paniikkia ei pääse syntymään. Yritän selvittää viikonlopun aikana, mistä deklaraatiossa oikein on kysymys.”
Huom!
Paniikin syntyminen olisi merkinnyt, ettei Suomi olisi kansanäänestyksessä hyväksynyt liittymissopimusta!
Kuosmanen kertoo sivulla 122:
”Ensimmäinen hälyttävä asia tuli tietoomme pari päivää maratonistunnon jälkeen. Kävi ilmi, että komissio oli EU:n neuvostossa maratonistunnon aikana luvannut, että kaikki Suomelle sallitut kansalliset maataloustuet olisivat alenevia ja siirtymäkauden tukia. Tämä lupaus oli tiettävästi tehty, jotta eräät vastahakoiset jäsenmaat saataisiin suostumaan maratonistunnon tulokseen.
Mistään tällaisesta ei suomalaisille ollut hiiskuttu sanaakaan neuvottelujen aikana, ja jos olisi hiiskuttu, neuvottelutulos olisi varmaan jäänyt syntymättä, sillä tuo lupaushan näytti vesittävän täydellisesti saavutetun kompromissin ytimen.
Asia ei onneksi päässyt koskaan julkisuuteen, mutta se hermostutti pahasti suomalaisia aina pääministeriä myöten. Selitykseksi saatiin komissiosta, että kyseinen komission julistus ei sitonut Suomea; se oli EU:ssa tyypillinen tapa päästä yli hankalasta tilanteesta. Niinpä se päätettiin jättää tarkoituksellisesti huomiotta.”
HUOM!
Mikä oli neuvoteltu sopimus, jonka tausta ei koskaan joutunut julkisuuteen? Sopimus, jonka sisältö peiteltiin ja annettiin luulla, että 141- ja 142-artiklat olisivat pysyviä tukia!
Kuosmasen kirjoittamaa tekstiä ei tarvinnut käyttää, koska saatiin aikaan "ja/tai" - sopimus.
Tiedotusvälineille annettava teksti olisi ilman saavutettua "ja/tai"-sopimusta kuulunut Kuosmasen kirjan 118 sanoin:
"Suomi on kuluneiden päivien aikana osoittanut päättäväisyytensä pyrkiä positiiviseen lopputulokseen tekemällä maatalouteensa ja elintarviketeollisuuteensa syvällisesti vaikuttavia myönnytyksiä."
MTV3:n Brysselin kirjeenvaihtaja Helena Petäistö kirjoitti Suomen Kuvalehdessä (edellä) vain neuvottelijoista Pertti Salolainen sai pakotettua hymyn kasvoilleen, kun sopimus oli syntynyt.
Sopimus, josta Salolainen iloitsi merkitsi täsmälleen samaa kuin mitä Kuosmasen mukaan olisi tiedotusvälineille lehdistötiedotteena luettu:
Siinä olisi sanottu, että Suomi on kuluneiden päivien aikana osoittanut päättäväisyytensä pyrkiä positiiviseen lopputulokseen tekemällä maatalouteensa ja elintarviketeollisuuteensa syvällisesti vaikuttavia myönnytyksiä.
Seuraus:
Komissio piti artikloja laadittaessa kiinni vanhoille jäsenmaille antamastaan julistuksesta, lupauksesta, että kaikki Suomelle luvatut tuet olisivat vain siirtymäsäädöksiä.
MUISTIO Nro 307
EU-JÄSENYYSNEUVOTTELUT; SIJAISTASON KYMMENES KOKOUS, MUISTIO Nro 307 30.3.1994. Sivu 3:
”Tässä yhteydessä Suomi esitti huolestuneisuutensa liittymisasiakirjojen laatimisessa esiintyneistä ongelmista (liite 3). Työn eteneminen on ollut ajateltua hitaampaa ja erityisesti maatalouden osalta EU-puoli on esittänyt tekstejä, jotka eivät vastaa poliittisella tasolla saavutettuja neuvottelutuloksia. Ennen kokousta Suomen edustajat selostivat yksityiskohtaisesti valtiosihteeri Kranidiotikselle, pääjohtaja Smidtille ja neuvoston sihteeristön edustajille luonnostelussa kohdattuja ongelmia.
Suomi totesi, että vaikka neuvottelut ovat päättyneet, konferenssin työ päättyy vasta, kun liittymisasiakirjojen teksti vahvistetaan. Puheenvuorossaan Suomi totesi lisäksi, että maatalouden kansallisen tuen sisällön ja soveltuvuuden on oltava tiedossa ennen syksyllä pidettävää kansanäänestystä.”
Taistelu 141-ARTIKLAN sanoista ilmenee myös 6.4.1994 pidetyn kokouksen muistiosta, jonka laatijana toimi Kalevi Hemilä.
Maatalousministeri Hemilää on kehuttu EU-maataloustukien saavutuksista. Kiitellyt saavutukset selittää se, että Hemilä oli mukana kiistellyn 141-artiklan laadinnassa.
DIILI TEHDÄÄN
Kuosmanen, luku ”Diili tehdään – kitkerästi”, sivu 124:
”Jäsenyysneuvottelut oli ministeritasolla virallisesti päätetty 30.3.1994 (em. MUISTIO Nro 307, kirj. huom.), mutta kiista sopimustekstien lopullisesta muodosta jatkui aina 12.4.1994 saakka, joka oli ehdoton takaraja sille, että sopimus saatiin lähetettyä Euroopan parlamentille sen asettaman takarajan puitteissa. Kun jäsenyysneuvottelut päätettiin todellisuudessakin 12.4.1994, valitsimme jäsenyyden.
Teimme sen kuitenkin viimeisenä kaikista hakijamaista ja päätimme neuvottelut Antti Satulin kitkeränsävyiseen lausuntoon, joka on minulla yhä tallella, olinhan sen itse laatinut. Parempi kuitenkin joutua pitämään se puhe kuin se toinen johon edellä viittasin.”
Kuka oli valtuuttanut maratonneuvottelijat (1.3.1994) tällaiseen tiedotteeseen?
Antti Kuosmanen, sivu 118 (aikaisemmin mainittussa kohdassa ”Diili tehdään”):
”Veli Sundbäck'in pyynnöstä olin laatinut lyhyen puheen pidettäväksi siinä istunnossa, jossa tämä jouduttaisiin toteamaan. Se oli parin kappaleen pituinen. Siinä olisi sanottu, että Suomi on kuluneiden päivien aikana osoittanut päättäväisyytensä pyrkiä positiiviseen lopputulokseen tekemällä maatalouteensa ja elintarviketeollisuuteensa syvällisesti vaikuttavia myönnytyksiä.
Se hetki oli nyt tullut, ja ellei EU hyväksyisi sillä hetkellä pöydällä olevaa viimeisintä kompromissitekstiä, olisi pakko todeta neuvotteluissa tällä yrittämällä epäonnistutun. Sain luonnoksesta Veliltä hyvän arvosanan: "Euroopan paras draftaaja". Sitä on pidettävä todisteena hänenkin kestokykynsä rajallisuudesta, sillä ei tuo teksti jälkeenpäin arvioiden kovin ihmeellisen puhetaidon muistomerkki olisi ollut.
Sitä puhetta ei kuitenkaan tarvinnut koskaan pitää. Saksalaisilta tuli viesti, että he halusivat vielä kerran tavata suomalaiset katsoakseen, voitaisiinko kuitenkin päästä eteenpäin. Kun palaveriin menneitä ei kuulunutkaan takaisin, arvasimme me muutkin, että neuvottelut olivat lähteneet uudelleen liikkeelle. Se oli oikea arvaus, sillä siitä hetkestä alkoikin lopullisten kompromissien etsintä, jonka tuloksena löytyivät pohjoisen tuen luvallisuutta koskevat sanonnat, joiden varaan ratkaisu voitiin rakentaa.”
Kompromissin sanonnat kirjoitettiin kieliopillisestikin kyseenalaisella sidesanaparilla ”ja/tai”, jonka molemmat neuvotteluosapuolet saivat tulkita omalla tavallaan, ja josta Etelä-Suomen tuki jäi riippumaan.
KIISTA RATKAISTAAN SIIRTYMÄJÄRJESTELYNÄ
”Aivan täysin tyydyttävään ratkaisuun ei silti päästy, sillä kansallisia tukia koskevat määräykset jäivät liittymisasiakirjassa siirtymäjärjestelyjä koskevaan lukuun.” (Kuosmanen s. 123, luku ”21.30 EU alkaa vesittää”)
Tämä teksti antoi allekirjoitaneelle vinkin tutustua liittymisasiakirjaan.
