AAMUTUUBA
14.05.2011
Aamutuuba on riippumaton iltapäivälehti joka tuo tärkeimmät uutiset näkyvillesi suoraan Agronetin tuutista. Aamutuuba kiteyttää koko Argonetin sonnan timantiksi, joka kiiltää ja säihkyy läpi koko Agronetin lukijakunnan. Lehti näkyy vain Keskustapuolueen jäsenille!
Agronet-persoona Courtney1:n salaperäinen aviomies "jonnumies" suostui pitkällisen pehmittämisen jälkeen haastatteluun. Haastattelu tehtiin Etelä-Hämeessä, kesken kiireisten toukotöiden. Pölyisistä olosuhteista huolimatta toimittajaamme oli vastassa huolitellun näköinen ja tyylikäs, tiukasti sheivattu varhaiskeski-ikäinen mies. Ilman sen suurempia kysymyksiä mies alkoi avautumaan ja kertoi koskettavan tarinansa.
"- Hei vaan kaikille lukijoille. On hyvin miellyttävää että minunkin tarinani pääsee näin esille, koska uskon omien kokemusteni olevan suureksi avuksi muille saman helvetin läpikäymistä miettiville. Nykyän minulla menee jo todella hyvin, mutta elämässäni oli pitkiä ja synkkiä jaksoja joiden aikana mietin jopa sitä "lopullista ratkaisua."
Jonnumiehen ääni värisee ja lähes katkeaa hänen palatessaan mielessään noihin murheellisiin aikoihin. Kohta hän kuitenkin piristyy ja jatkaa:
" Yläasteella en oikein tahtonut löytää ystäviä. Olin erilainen, mutta en tiennyt itse mikä minussa oli vikana. Minua haukuttiin "pikkumieheksi" , "puutarhatontuksi" ja "homoksi" eivätkä pojat tahtoneet ottaa minua mukaan leikkeihinsä. Minut valittiin aina viimeisenä ja suihkutiloissa minua välteltiin. Kotiväellenikin erilaisuuteni oli kova paikka. Mutta en voinut kuitenkaan itselleni mitään. Olin mitä olin, en tahtonut muuttua vaan tahdoin maailman hyväksyvän minut sellaisena kuin olen. Tein mitä vaan niin olin erilainen, toisilla oli Tunturit ja minulla Raisu... Toisilla Yö ja minulla Dingo... Toisilla sinistä ja minulla vihreää"
"Vanhempani eivät olleet huomanneet minussa mitään erilaista. Piiloittelin taipumistani viimeiseen asti... Ensimmäinen paha konflikti syntyi kun äitini löysi tyynyni alta Agrimarketin katalookin. Lehti oli odottomassa keittiön pöydällä kun saavuin koulusta kotiin. Äiti oli itkuinen ja isä sihisi jotain helvetistä. Selitin asian kokeilemisenhalulla ja itsensä etsimisellä eikä asiasta enää puhuttu. Tapauksen jälkeen en enää edes uskaltanut katsella Agrimarketin kutsuvia neonvaloja"
"Pari vuotta myöhemmin karkasin loppilaisen opiskelukaverini kanssa Kone-Forumiin. Matka muutti minut miehenä ja ihmisenä.. Kiertelimme rauhassa pitkin osastoja ja tyypilliseen tapaan joimme vahvasti väkevää viinaa samalla. Leikillämme menimme sitten John Deeren osastolle juttelemaan, mukamas "kännin piikkiin", mutta minulle tilanne oli täyttä totta. Sovittelimme päihimme JD-lippiksiä ja nauroimme makeasti. Se oli olevinaan vain sellaista "bi-courious" henkisten
nuorten miesten välistä kisailua. Ihailin tiukkoja mannekiineja vihreissä haalareissaan ja heidän itsevarmuuttaan. Tahdoin olla yksi heistä, kuten he! He hymyilivät erikoisuutensa keskellä jota minä en ollut ikinä voinut tehdä. Illalla hotellihuoneessa peilailin itsenäni JD-lippis päässä ja tein päätökseni.. Aamulla lähdin aamupalalle ylpeästi lippis päässä, mutta pelkuruuttani kätkin sen poveeni ennen ravintolaan astumistani"
Kovan psyykkaamisen jälkeen haasteltavamme suostuu jatkaamaan. Menneisyyden läpikäyminen ottaa koville, pahoihin aikoihin ei halua palata. Mies itkee, ei ääneen mutta sisäänpäin. Itkiessään mies vapisee kauttaaltaan, värinä alkaa varpaista ja päättyy pään kaljuun lakeen.
"Kun tein tilakaupat vuonna 2000 päätin samalla että astun ulos kaapista. Ilmoitin vanhemmilleni aamulla että nyt lähden hakemaan uutta traktoria, laittakaapa pullakahvit valmiiksi kello kolmeksi. Kyllä jännitti ajaa kotiin uudella Jonnulla... Kolmesti pysähdyin hermosauhuille vaikka matkaa oli vain 6 kilometriä. Kun sitten parkkasin 6320 Premiumin:n pihalle ja astelin tupaan uusissa Agrimarketin lahjoittamissa haalareissa, niin tiesin että valintani oli tehty lopullisesti. Äitini itki ja
isäni erosi välittömästi jahtipäällikön tehtävistään. Olihan se kova paikka me- me- meikäliselle."
"Nykyään modernimmat naapurit jo morjastelevat. Isänikin on jo tainnut hyväksyä asian. Viime syksynä näin hänen tarkistelevan Jonnun pulttien kireyksiä mukamas rutiininomaisesti. Hymy paistoi huuliltaan.. Tiedän että isänikin on ollut sydämessään Jonnu-mies koko ikänsä, löysin hänen kaapistaan pinon vanhoja 70-luvun mainoksia silloisista John Deeren malleista. Ei ole omena kauas puusta pudonnut, sanotaan"
"Onneksi tapasin tuon Courtneyn Laukkasella Leidossa. Nainenhan se on, mutta muuten mukava ihmisenä", toteaa Jonnumies lippalakkinsa takaa ja virnistää kaikilla kolmella hampaallaan. Aika velikultia nämä jonnumiehet.
