Vanhasta agronetistä kopioitua:
Savimaan tilakokonaisuuden pihapiiriä vartioi herkeämättä suomenpystykorva nimeltään Nalle . Tai rekisteripapereissa sen virallinen nimi on Nalweig Ramses Little Lloyd III , mutta käytännössä tuota "oikeaa" nimeä on pikkuisen hankala lausua , joten kutsun koiraa tuttavallisesti nimellä Nalle . Nalle oli pieni pyöreä karvapallo , kun sen Ylihärmästä hain . Myyjä kehotti viemään Nallen heti jahtiin , oli kuulemma kovat riistaveret . Nalle oli tuolloin seitsenviikkoinen . Se nukkua tuhisi pahvilaatikossa .
Ensimmäinen havainto Nallen riistaverisyydestä tuli konkreettisesti ilmi sen ollessa noin kolmen kuukauden ikäinen : Ihmettelin eräänä päivänä , että mitä se Nalle oikein laahaa suussaan....jokin savinen karvakrettu , kuollut otus . Huusin Nallen tykö . Se tuli luokseni ylpeyttä uhkuen , suussaan oli aarre ! Tai oikeammin Osku . Oi voi ! Naapurin lemmikkikani , kaulapannassa yhteystiedot ja kauniisti kirjailtu nimi : Osku . Toruin Nallea : "Ei , Nalle , ei ei ! -Ei saa mennä naapurin puolelle...muutenkin huonot välit , tiekiistakin vasta kolmannessa poliisitutkinnassa ja menet sen kanin tappamaan"....heristelin Nallea soosoo-sormi pystyssä .
Tehtyäni toimintasuunnitelman otin kanin pois Nallen suusta ja huuhtelin sen saavissa puhtaaksi savesta . Pestyäni kanin erittäin hienolla suomalaisella shampoolla pörrötin sen hiustenkuivaajalla eloisan oloiseksi ja hiivin seuraavana yönä naapurin pihaan . Asetin Oskun pihassa olevaan sievään pikku koppiin , oviaukon päällä luki "Osku" . Työn suoritettuani livahdin ääneti paikalta pois .
Seuraavana päivänä naapuri tuli pihaamme . Hätkähdin , ..ajattelin , olisiko naapuri kenties sittenkin nähnyt Oskun kohtalonhetket ? Kävikö Käry ? Morjenstelin ylituttavallisesti äijää ja kyselin hienovaraisesti kuulumiset . Naapuri kehui heillä käyneen todella kummallisesti : Osku-kanin kuolemaan liittyi outo mysteeri .
-Olin tietämättömän näköinen ja kyselin , että mitäs teidän kanille sitten on oikein tapahtunut ? Naapuri selitti asiaa : "Nuorimmalla tyttärelläni todettiin paha allergia ja minun oli pakko lopettaa kani . Hautasin sen eilen tuonne rajaojaan , ihmeeksemme se oli jotenkin kömpinyt yöllä takaisin !!
Seuraavan kerran Nalle osoitti räväkkyytensä Taivalkoskella . Se oli tuona syksynä puolen vuoden ikäinen . Pidimme taukoa Kostonjoella , Autiolaukaman kohdalla . Olimme juuri nauttineet osan aamupäivän saaliista : Haudutettua koppelonrintaa kuusenkerkkäkastikkeessa , kun kaverillani (paikallinen maanviljelijä) alkoi tehdä mieli jälkiruoaksi loimutettua kalaa . Muistin , että minulla oli perhovehkeet repussa . Heitin muutaman koeheiton , kun heti alkoi tapahtua . Valtaisa kala tempoili siiman päässä villisti . Saatuani n. kahden tunnin taistelun jälkeen kalan aivan rannan tuntumaan se räväytti siiman poikki ja näytti pääsevän karkuun ! Kasvomme olivat hetkellisesti kauhun vääristämät , mutta ei hätää : Nalle oli tilanteen herra : Se syöksyi epäröimättä hyiseen jokeen , sukelsi viitisen metriä ja sai kuin ihmeen kaupalla kalan pyrstöstä otteen . Vedessä alkoi aikamoinen hulina , olihan Nalle selvästi kalaa pienempi , mutta pippurisempi : Muutaman hetken kuluttua taistelupari näkyi parisataa metriä alajuoksulla päin : Nalle veti kalaa päin rantapenkkaa neliveto päällä . Se katkaisi terävillä etuhampaillaan kalan kaulavaltimon ja riiputti sitä hetken pää alaspäin . Huuhdeltuaan kalan Nalle jaksoi vaivoin kantaa kalan luokseni . Sen jälkeen se pudisteli turkkinsa kuivaksi ja meni nuotion viereen lämmittelemään ,aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut . Tuolloin oivalsin , että tästä voi vielä vanhemmiten tulla hyvä eräkoira , kaikki ennusmerkit olivat melko lupaavia . Saatu kala oli Thymallus Thymallus (harjus). Pelkät fileet painoivat näppituntumalla 5-6 kiloa/kappale , kun suomenennätyskala painaa 2.28 kg . Totesimme tuolloin yhteistuumin , ettei ilmoiteta kalaa mihinkään ennätysrekistereihin . Eihän meidän erästyksestä mitään tulisi , jos me jokaista kalaa lahdettäisiin maalikylille kuvauttelemaan .
Nalle osallistuu myös aktiivisesti Savimaan tilan arkisiin askareihin. Olen opettanut sille yksinkertaisia tehtäviä . Sen päivittäisrutiineihin kuuluu mm. salaoljien laskuaukkojen tarkistus , tarvittaessa se kaivaa näppärästi putken pään esille . On se veikeä näky , kun se etutassullaan tarkistaa myös myyräläpän toimivuuden , pää kallellaan , huolestuneen oloisena . Kerran , kun olin kylvöillä , se tuli traktorin eteen ja keskeytti työn . Ihmettelin , mikä sillä oli hätänä ? Tarkkanäköisenä koirana Nalle oli huomannut , että kaksi apulantavannasta oli tukossa !
Nalle tarkkailee myös hukkakauroja ja raportoi niitä löytäessään minulle . Tällä hetkellä opetan sitä erottamaan vaarattoman fatuoidin hukkakaurasta : Fatuoidi on selvästi pienempi , lyhythaaraisempi ja tiheämpi . Jyvän kuoressa ei kuitenkaan koskaan ole karvoja . Täytyy sanoa , ettei asian opettaminen koiralle ole helppo tehtävä varsinkaan , kun minulla ei ole fatuoidista mallia . Yritän opettaa asian sille valokuvien perusteella . Tarkkaavaisesti Nalle kyllä kuvia katselee....ainakin sen ilme on hyvin miettiväinen .
Nalle osallistuu myös karjantarkkailuun : Eräänä aamuna ihmettelin , miksi se kulkee etukinttuaan klinkaten , kirsu verillä ? Syy selvisi , kun menin lammastarhaan : 2 Oxford Down-uuhtani haistelivat tarhassa makaavaa hengetöntä ilvestä . Ilvekseltä näkyi olevan kaula purtu auki . Semmoinen koira on meidän Nalweig Ramses Little Lloyd III
Ai juu . Käytin Nallen pienenä koiranäyttelyssä . Se osallistui pentujen omaan , epäviralliseen sarjaan .Korostettakoon tässä yhteydessä , että sarjassa oli 160 pentua !! Nalle voitti sarjansa ylivoimaisesti . Palkinnoksi se sai , yllätys yllätys , kennelliiton viirin !
