Mikä olisi paras nurmilajike mielestänne siis maittavuudessa ja tuottavuudessa? Millä valinnoilla olette saaneet lehmien tuotokset nousemaan, millä taas olette huomanneet että tuotokset laskee? Meillä nyt tuntuu olevan ongelma että lehmien tuotokset menevät siksakkia ja sellainen rasittaa lehmä elimistöä enemmän kun että olisi tasan koko ajan. Säilörehuerät vaihtelee samoin lajikkeet, olisiko se syy? Olisiko parhainta että maitotilalla kaikilla nurmilla olisi sama nurmilajike että olisi mahdollisimman tasalaatuista lehmien sapuska? Sillä eniten tuntuu olevan ongelmia siitä jos rehuerät vaihtelee. Miten ihmeessä pystyy varmistamaan että vaihtelua ei tulisi niin paljon? Aperuokintaan ei ole mahdollisuuksia, tiedän että apetiloilla on vähemmän näitä ongelmia kun sekoittamalla eri rehueria saadaan lehmille lähes ympärivuoden samanlaatuista sapuskaa ja se on etu. Entäs erillisruokinnassa, miten se pystyy toteuttamaan? Mihinkään konehankintoihin ei ole varaa.

Nirsoileeko muidenkin lehmät kun rehuerä vaihtuu? Vai mitä me tehdään väärin? Sitä vähittäistä vaihtoakin ollaan kokeiltu, mutta se ei toimi; lehmät syö vain sen rehun mikä niille maittaa (mihin ovat tottuneet) ja siihen toiseen eivät koske ja heittelevät ja sotkevat sen kanssa vaan. Paremmin on toiminut että rehu vaihtuu laakista ja muuta rehua niille ei tarjota. Ensimmäiset viikot tuotos romahtaa, mutta vähitellen se nousee hiukan (riippuen toki rehun energia-arvosta ym.)

Millä menetelmällä rehu tehdään? Paalirehussa iän ikuinen ongelma rehuerien vaihtelu. Ite on jollain tapaa onnistunu saamaan paalirehullakin tasaisia tuloksia tuotoksien ja maidon pitoisuuksien suhteen. Meillä on oma "rehutehdas" jossa saan tehtyä sopivaa tavaraa täydentämään eri rehuerien vaihteluita.

Ennemmin lähtisin siitä että olisi eri maalajeille sopivat rehukasvit, jotta saa satoa varmasti. Timoteita monet pitää parhaiten maistuvana rehukasvina, mutta eipä tunnu elukat moittivan ruokonataakaan. Lajin/lajikkeen valinta ratkaisee tehtävien satojen määrän ja itellä tarkoitus tehdä jatkossa kolme satoa kaikista säilisnurmista. Nämä normi pohjoisen tyypin (lfa-timoteit) ei toimi ainakaan omaan ruokinta stretegiaan ollenkaan. Kevätsatoa tulee kohtuullisesti ja syyssatoa menee sitten liian kortiseksi. Liian kortinen tavara ei maistu lehmille tai syöntikyky tulee ainakin äkkiä vastaan ja sitten pitäisi laittaa älytön määrä väkirehua, mikä on tietysti rehutehtaiden mieleen. Tämä talvi syötetty "ydinpolttoaine" säilistä ja raisiolaisten varoitteluista huolimatta ei mitään ongelmia

Apilaa sekaan, niin pitäisi olla paremmin kelpaavaa tavaraa.  Liian korkea apilapitoisuus tietenkin haitaksi jos ei pysty lantrata kortisemmalla tavaralla niin kuin appeen kanssa onnistuu. Biologisella s.aineella tehty rehu maistuu aina paremmin kuin että olisi ilman säilöntäainetta... ainakin meidän elukoille. Rohkeasti vaan kokeilemaan seoksia nurmiin, niin löytyy varmasti sopiva. Ensi kesänä tulossa kokeiluun englanninraiheinä-ruokonata-rainata-puna-apila-sinimailasnurmi

Onko miten tarkkaa vr- prosentin kanssa kun mennään "ydinpolttoaineella"?

Ei olla muutettu oikeastaan mitenkään annostelua. Ainoastaan tiivistettä vähemmän tulee laitettua kun on "kovaa tavaraa" syötössä. Tietenkin peräpäätä pitää seurata, mutta ei sielläkään mitään ihmeellistä ole ollut Parsinavetta kyseessä meillä. Pihatossa voi tietysti tilanne olla toinen jos liian rajua säilistä - tai ainakin niin kovasti väittävät rehutehtailla.

Ei olla muutettu oikeastaan mitenkään annostelua. Ainoastaan tiivistettä vähemmän tulee laitettua kun on "kovaa tavaraa" syötössä. Tietenkin peräpäätä pitää seurata, mutta ei sielläkään mitään ihmeellistä ole ollut Parsinavetta kyseessä meillä. Pihatossa voi tietysti tilanne olla toinen jos liian rajua säilistä - tai ainakin niin kovasti väittävät rehutehtailla.

Niin siis saavatko vapaasti vielä säiliksen vai onko kontrolloitu?

Säilistä yritetään syöttää niin paljon kuin vaan menee. Eli vapaasti saatavilla, mutta joskus saattaa olla vähissä kun menee. Jonkin verran paremmin tuntuisi lehmät lypsävän normisäiliksellä, kun tiivistettä joutuu lisätä vastaavasti. Mutta niinhän sen rypsin valkuaisen pitäisikin lypsättää paremmin kuin säiliksen valkuaisen. Lehmätkin tuntuu olevan hiukan erilaisia keskenään siinä miten reagoivat ruokinnan muutoksiin. Joku tykkää paremmin väkirehusta kuin toinen.

Säilistä yritetään syöttää niin paljon kuin vaan menee. Eli vapaasti saatavilla, mutta joskus saattaa olla vähissä kun menee. Jonkin verran paremmin tuntuisi lehmät lypsävän normisäiliksellä, kun tiivistettä joutuu lisätä vastaavasti. Mutta niinhän sen rypsin valkuaisen pitäisikin lypsättää paremmin kuin säiliksen valkuaisen. Lehmätkin tuntuu olevan hiukan erilaisia keskenään siinä miten reagoivat ruokinnan muutoksiin. Joku tykkää paremmin väkirehusta kuin toinen.

Joo, rypsin (tai rapsin, mitä näköjään aika paljon käytetään) valkuainen on enemmän OIV:tä kun taas säiliksessä toisinpäin. Tosin valkuaiskasveissakin, miksei nurmikasveissakin, lienee eroja melkoisesti proteiinikoostumuksessa.

Minun yritykset vahvempaan säilikseen ovat vaan johtaneet jumalattomaan syöntiin ja paskomiseen, maitoa en saanut aikaiseksi. Enemmän maitoa lähtee D 63 säiliksellä ja sopivalla täykkärillä rypsin kanssa.. 

Hyvin sulavalla säiliksellä ja pienellä jarrulla esim herne+kaurakokoviljalla on tuntunut hyvin maitoa lähtevän.

Miul on ongelmana erittäin herkästi kuivuudesta kärsivät pellot. Sinimailanen näytti viimekesänä kynsiään sadontuottajana, tulevana kesänä kokeilen rehumailasta ja sinisestä vähän isommalla alalla ja isommalla siemenmäärällä. Näyttäis siltä ettei mailaset ainakaan huononna rehuarvoja. Viljelen luomussa, joten en osaa arvioida miten mailaset pärjäis kemiallisten lannotteiden kans, mut veikkaan että huonosti. Kokeilkaa kuiville lohkoille. Isolla siemenmäärällä.

Puhtailla grinstrantti ja tammistokasvustoilla mennään. Apilaa vois seokseen lisätä. Ennemmin nurminataa ko ruokonataa... Ikiä ei ikinä, soon tundralajike, ei sovellu näille leveysasteille. Nurmia ei saa päästää vanhoiksi, nurmet päätetään, mielellään kemiallisesti, viimeistään 3 satovuoden jälkeen. Rikkakasveille pitää tehdä jotain ennenku niitä on paljon, ongelmaa ei juurikaan ole säilisnurmissa, mutta tuo hierakka on välillä nopiaa leviämään. Eli paras kustannusvaikutus, säilörehuruokinnan tehostus on, että pitää ne nurmet kunnossa. Ei ne optimisadot ja satoennätykset, vaan ennemminkin se, että peltojen kasvukunto on kunnossa ja kukkaiskedot loistavat poissaolollaan.

Ja reipas kuivaus, ka 40 tai enemmän. Soon sitte hyvää kun karheesta ottaa heinätukun ja vääntää sitä ko kluutua, ja jos heinä tuntuu väännettäessä kuivalta niin sitte on hyvä. Jos tuntuu märkyyttä tulevan pintaan niin kelin salliessa siirretään paalausta.

Mitenkäs onnnistuisi apilan lisääminen täydennyskylvönä nurmen suorakylvökoneella? Kylvö syksyllä vai keväällä?

Mitenkäs onnnistuisi apilan lisääminen täydennyskylvönä nurmen suorakylvökoneella? Kylvö syksyllä vai keväällä?
[/quote]
Keväällä ehdottomasti. Toissa iltana kävin käsiviskalla kylvämässä ensimmäisiä apila täydennyksiä. Osittain lumen päällekin meni, mutta ei se haittaa.

Kiitti vastauksista, taisin löytää vastauksistanne jo monta syytä ja yksi taitaa olla tuo että isäntä tykkää pitää nurmet vanhoiksi (yleensä 5 vuotta jopa vanhemmiksi). Siihen pitäisi saada muutos ja noita lajikevalikoimia ollaankin mietitty. Ruokonataa oli aikasemmin, mutta siitä ollaan luovuttu, sitä on enää yhdellä lohkolla ja sekin olis pitänyt uudistaa jo aikoja sitten.

Paalirehut meillä on ja biologista käytetään.. säilyvyys on niilä ollut parempi kun vanhoilla laakasiiloilla jotka tulivat tiensä päähän, ne päästää reunoista ilmaan  ja sadevettä eikä niisä enää rehu säilynyt. Rehunteko  on vähätöisempää paaleilla eikä ole yhtä stressaavaa. Toki niiden hakeminen kauempaa pelloilta on vähän työläämpää kun siilosta ottaminen, mutta on se siilojen avaaminen talvella ihan kauheeta kun on ensin lunta päällä ja sitten vielä jäätä - ei ole ikävä sitä.

Noi apilaseokset meni viime vuonna vähän liiotteluksi, kun seoksessa oli 5 % apilaa niin kasvustossa sitä on vähintään 30 % ja toisessa seoksessa sitä oli 10 % ja kasvustossa yli 50 %! Viime kesä oli sellainen (ja vähän edellinenekin) että apila on pensonut hyvin ja osaksi hukuttanut muut nurmikasvit alleen eli saattaa olla kohtia missä on vain apilaa eikä mitään muuta. Kun apilaa on liikaa niin se ei maita eikä lypsätä ja hedelmällisyysongelmiakin voi tulla pitemmän päälle. Yhdella lohkolla on puhdas timotei  ja se tuotti toissavuonna parhaiten myös laadultaan ja lypsättikin parhaiten, mutta viimevuonna se jäi kakkoseksi timotei-nurminata jälkeen eli vuosissakin on eroa eli liikaa kuivuutta se ei kestä, mutta normaalina kesänä puhtaat timppakasvustot voi olla parhaita.

Kun apilaa on liikaa niin se ei maita eikä lypsätä ja hedelmällisyysongelmiakin voi tulla pitemmän päälle.

Ei pidä paikkaansa.

Puhtailla grinstrantti ja tammistokasvustoilla mennään. Apilaa vois seokseen lisätä. Ennemmin nurminataa ko ruokonataa... Ikiä ei ikinä, soon tundralajike, ei sovellu näille leveysasteille. Nurmia ei saa päästää vanhoiksi, nurmet päätetään, mielellään kemiallisesti, viimeistään 3 satovuoden jälkeen. Rikkakasveille pitää tehdä jotain ennenku niitä on paljon, ongelmaa ei juurikaan ole säilisnurmissa, mutta tuo hierakka on välillä nopiaa leviämään. Eli paras kustannusvaikutus, säilörehuruokinnan tehostus on, että pitää ne nurmet kunnossa. Ei ne optimisadot ja satoennätykset, vaan ennemminkin se, että peltojen kasvukunto on kunnossa ja kukkaiskedot loistavat poissaolollaan.

Ja reipas kuivaus, ka 40 tai enemmän. Soon sitte hyvää kun karheesta ottaa heinätukun ja vääntää sitä ko kluutua, ja jos heinä tuntuu väännettäessä kuivalta niin sitte on hyvä. Jos tuntuu märkyyttä tulevan pintaan niin kelin salliessa siirretään paalausta.

Mitenkäs onnnistuisi apilan lisääminen täydennyskylvönä nurmen suorakylvökoneella? Kylvö syksyllä vai keväällä?

Siin on oikein kauppiaan viljelykonsulentti!

Apilan suorakylvö onnistuu varmimmin aikaisin keväällä kun kosteutta on vielä ja kone tekee pienen viillon peltoon johon siemen sitten menee kanssa. Unia Ideal puskee painollaan ja vannasjäykkyydellään nurmituppaankin läpi. Muihin kevyempiin kylvölaitteisiin tarvitaan erityisen onnistuneet olosuhteet.  Valkoapila on laitumella jo syötävää ensimmäisen vuoden elokuussa.  Säilörehussa tietenkin menee pidempään varjostuksen tähden.

Jos satoa meinaa pellosta saada olosuhteissa kuin olosuhteissa niin ruokonata nurminadan tilalle. Sen verran pitää olla viitseliäs että käy pellolla katsomassa koska on oikea korjuuajankohta...niinkuin Grindstad-timpallakin. Takuulla tulee maitoa, paitsi että lehmät eivät sitten enää tykkää timotei-nurminatasyrpystä kun ovat tottuneet lehtevään ruokonataan...
Turhaa noita morkataan jos ei ite osaa viljellä, vähän sama juttu kuin ei vois viljellä ohraa kun menee lakoon ja on kuitenkin ite laittanut 70 tonnia lietettä hehtaarille...