Lama-Suomikaan ei olisi selvinnyt ilman saneerausta
Valtiovarainministeri Iiro Viinanen, pääministeri Esko Aho ja Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg kertoivat markan devalvaatiosta marraskuussa 1991. Käänne koitti vasta seuraavana syksynä, kun he kertoivat markan kellutuksesta.
Suomi vaatii muiden EU-maiden rinnalla euroalueen kriisimailta talousihmettä, jollaisesta se ei olisi itsekään selvinnyt 1990-luvun alun lamavuosina – ei ainakaan ilman mojovaa "markkasaneerausta". Suomen saneeraus ei koskenut suoraan valtion velkoja, vaan markkaa. Tuolla saneerauksella Suomi vältti viime tingassa talouden kaaoksen, ei suinkaan suistunut siihen.
Hyvä7
Suomen selviytyminen 1990-luvun alun lamavuosista herättää toivoa samanlaiseen talous- ja rahoituskriisiin ajautuneiden eurovaltioiden selviytymismahdollisuuksista.
Mutta sitä ei lama-Suomen selviytymistarina todista, että nykyisetkään kriisimaat voisivat selvitä toivottomasta jamastaan pelkästään vyötä kiristämällä ilman liian suuriksi paisuneiden velkavastuiden saneerauksia siedettävämpiin mittoihin.
Ei olisi Suomikaan selvinnyt 20 vuotta sitten omasta lamastaan pelkästään sisulla, leikkauslistoilla ja muilla vyönkiristyksillä.
Käänne uuteen nousuun ei olisi onnistunut sellaisilla lamalääkkeillä, joita EU nyt tarjoaa euroalueen pienille kriisimaille, Kreikalle, Irlannille ja pian myös Portugalille.
Suomikin tarvitsi sisun ja vyönkiristysten lisäksi avukseen mojovan "velkasaneerauksen".
Pahimman hädän hetkellä Suomen vararikolta pelastanut saneeraus toteutettiin valuutan arvoa heikentämällä.
Moista mahdollisuutta nyt pinteeseen päätyneillä eurovaltioille ei ole, vaan vastaava huojennus olisi mahdollinen vain varsinaisella velkasaneerauksella.