Tuo on juuri sitä persuälliä!
Ettäkö työ taijjuu, että jos Eurooppa kaatuu, niin myös Suomi, oltiin mukana tai ei! Nuo muutamat pennoset ovat kuin vakkuutusmaksu, että selevitään etteenpäen.
Aenahan se kirpasee jos saona palaa, mutta yhessä on heleppo ja mielekästä rakentaa uus. Tekkee vielä petonista nii ei ennää pala!
Saonojia riittää !!
Näillä pennasilla haetaan vain jatkoaikaa. Konkurssi tulee euroopalle. Toisekseen nyt vaaleissa kysymys tästä. Katja Boxberg sen sanoiksi laittoi.
http://www.iltalehti.fi/vaalit/2011041213533127_vl.shtmlNäkökulma
Boxberg: Kusetettu kansa
Tiistai 12.4.2011 klo 20.11
Persujen nousu voi olla parasta, mitä politiikassa on pitkään aikaan tapahtunut. Se pakottaa muutokseen, kirjoittaa Iltalehden Katja Boxberg.
Perussuomalaisten edeltäjä SMP sai vuoden 1983 rötösherravaaleissa 9,7 prosenttia äänistä. Nyt näyttäisi siltä, että Timo Soini johdattaa joukkonsa selvästi suurempaan vaalivoittoon.
Helsingin Sanomat kertoi tiistaina, että perussuomalaisten kannatus on laskenut edellisestä mittauksesta. Persujen näkökulmasta syytä huoleen ei ole. Viime vaaleissa puolue keräsi vain neljä prosenttia äänistä, eli voitto on joka tapauksessa varma.
Vanhojen puolueiden johtajat selittävät perussuomalaisten nousua lähes kaikella mahdollisella teollisuuden rakennemuutoksesta aina yrityspomojen optiojärjestelyihin ja Yhdysvaltain subprime-lainoihin. Harmi vain, että politiikan itsetutkiskeleva katse yltää pisimmilläänkin vain edelliseen vaalikauteen ja muiden tekemiin virheisiin.
Syitä on haettava kauempaa. Suomalaisia on vedätetty vuosikymmeniä. Ensin demokratian edelle ajoi pyrkimys ison naapurin miellyttämiseen ja lipomisen taakse kätkeytynyt oman edun tavoittelu. Sitten tuli suuri jysähdys, naapuri lakkasi olemasta ja Suomi vajosi lamaan.
Äkkiä samat kellokkaat, jotka hetki sitten olivat kriminalisoimassa Neuvostoliiton arvostelua, olivat ensin "hoitamassa" lamaa ja sitten ohjaamassa maata unionin ytimeen. Tavoitteet muuttuivat yhdessä yössä, mutta tavat pysyivät samoina.
Keskustelu on yhä kielletty, koska asiat ovat kesken eikä vaihtoehtoja muka ole.
Ihmiset valittavat, että politiikka ei kiinnosta, koska se on aina samaa sontaa. Valittajat ovat oikeassa. Suomessa on ollut lähes samantekevää mille tai kelle on äänensä antanut. Politiikkaa on tehty erilaisten etujärjestöjen ja intressiryhmien toiveiden mukaisesti.
Kansa on kääntänyt selkänsä politiikalle ja äänestysaktiivisuus on ollut laskussa jo vuosia. Äänestysprosentti mataa ihan eri kymmenluvuissa kuin vaikka Ruotsissa.
Pitkään ihmiset vain marisivat, koska päällisin puolin asiat olivat kunnossa. Kansakunta vaurastui, osin asuntomarkkinoille rakennetun kuplan vuoksi, mutta kuitenkin. Sitten tuli 2008, uusi lama ja vaalirahakohu. Työttömyys kasvoi ja julkiset palvelut oli jo valmiiksi ajettu alas.
Mikä perkeleen hyvinvointiyhteiskunta, kysyy moni ihan perustellusti.
Vastaus ei kuitenkaan ole sisäänpäin kääntyminen, rajojen sulkeminen eikä Suomi-uho. Suomea kantaa vain avoimuus, rohkeus, kansainvälisyys ja yrittäjyys.
Siitä huolimatta persujen nousu voi olla parasta, mitä politiikassa on pitkään aikaan tapahtunut. Se pakottaa muutokseen.
