Pete puhuu/kirjoittaa paljon ja sanoo vähän. Hienolla käärinpaperilla verhotaan puheet ja öljykangastakki porukka on "myyty". Eivät ainakaan uskalla kyseenalaistaa mitään valmiista puheesta, ettei oma tyhmyys paljastuisi.
Kyllä tuo käytännössä on suljettu kantakirja mikä tällä tavalla ollaan tekemässä ja minäkin tiedän kaksi limousin tapausta jossa jo uusi säännöstö jätti eläimet ulos kultapossukerhosta.
Ja sitten tämä väite että luonneominaisuudet eivät periydy?
vaan on hoidon tulosta...
Nyt tähän on saatava näiltä uusilta "jalostusguruilta" selvä vastaus... niin voidaan arvoida missä mennään.
Ja vihjeeksi, että mikä on blup?
Tämä homotsygootti palvonta menee aivan käsittämättömiin mittasuhteisiin.
Hey man populaatiota tässä jalostetaan ei yhtä "yksilöä" kerrallaan ja keskimääräinen perinnöllinen eteneminen populaatiossa tuo ne eurot elinkeinoon, ei yhden ranskalaisen linjan "puhtaana" säilyttäminen.
"Eläimen käyttäytymisellä näyttää olevan kaksi alkuperää. Eräät käyttäytymisen muodot ovat perinnöllisiä; toiset eläin oppii. perityn käyttäytymisen - joka käsittää sekä niin kutsutun vaistomaisen käyttäytymisen että heijasteet eli refleksit - laatu riippuu eläimen hermoston ja hermosolujen rakenteesta, ja tämän rakenteen puolestaan määräävät perintötekijät eli geenit, jotka nuori eläin on perinyt vanhemmiltaan. Opittu käyttäytyminen voitaisiin määritellä siten, että se on käyttäytymistä, jota kokemus on muovannut. Eläimen oppima käyttäytyminen ei periydy sen jälkeläisille.
Hyvin usein vaistomainen käyttäytyminen muodostaa rungon, jota oppiminen täydentää. Niinpä esimerkiksi vastakuoritunut kananpoika alkaa hyvin pian nokkia ruokaa. Tämä liikesarja - pään työntäminen eteenpäin, kohottaminen ja nieleminen nokan sojottaessa avonaisena ylöspäin - on kokonaisuudessaan perinnöllistä laatua. Aluksi kananpoika yrittää nokkia kaikenlaisia esineitä, kuten vesipisaroita, pieniä kiviä, lattiassa olevia tahroja ja vieläpä toisten kananpoikien varpaita. Vain vähitellen se oppii keskittymään jyviin ja muihin ruokapaloihin. Itse nokkimisliike on vaistonvarainen, mutta tämän kyvyn käyttäminen vain kun se on mielekästä, on puolestaan opittua.
Monesti sattuu, että nuorella eläimellä on syntymälahjanaan kyky vaistomaisesti reagoida aivan umpimähkäisesti mitä erilaisempiin kohteisiin, usein aivan epätarkoituksenmukaisesti.
Kuten edellisestä luvusta kävi ilmi, vastakuoriutunut linnunpoikanen seuraa mitä hyvänsä liikkuvaa esinettä, oli tämä sitten vaikkapa vanha laatikko, ihminen tai toinen lintu. Tämä johtuu siitä, että kaikille näille yhteinen ominaisuus, liike, on ärsyke, joka laukaisee linnunpoikasen reaktion. Leimautuminen sitten ratkaisee, mitä lintu loppujen lopuksi ryhtyy seuraamaan, ja juuri tämä leimautuminen on tekijä, joka tarkemmin kohdistaa eläimen alkuaan aivan umpimähkäisen käyttäytymisen. Tavallisesti nuoret eläimet leimautuvat vanhempiinsa ja oppivat siten tuntemaan oman lajinsa jäsenet sekä reagoimaan niiden ärsykkeisiin. Vaikka periaatteessa voikin sattua, että linnunpoikanen alkaa seurata liikkuvaa laatikkoa, tämä on onneksi perin harvinaista."
Lähde: Animal Behaviour