Johonkin maailmanaikaanhan oli muodissa nämä torpat, missä toises pääs asuintilat ja toisessa päässä navetta  Helppo varmaan ollu kömpätä iltatarkille, mut muuten aika "jännä" idea  En ihan lämpene 

Liedossa on käytössäkin sellainen . Kahveella käydessä ei huomannut yhtään haittaa.

Ovelta ovelle 20 metriä.

Kiinnostais tietää miten kaukana muilla navettaihmisillä on asuinrakennus ja navetta toisistaan?

Oliskoos muutaman kymmenen metriä maitohuoneen ovelle talon kuistilta - tien toisella puolella on kuitenkin. Ja sen verran "kaukana", että lapset ei viitsi kävellä, vaan kulkevat mopolla, polkupyörällä tai talvisin myös potkukelkalla. Aika koomisen näköistä toisaalta.

 Sata metriä on ovelta, kävellen, mönkkärillä tai moottorikelkalla kuljetaan.....joskus emäntä hullutellut potkukelkallakin

Mutta jos nyt aloittaisin koko rakennusurakan uudestaan, tekisin 600 metrin päähän mäkeen koko tuotantolaitos kompleksin.....siellä ei kasva enää ikimetsää...

Johonkin maailmanaikaanhan oli muodissa nämä torpat, missä toises pääs asuintilat ja toisessa päässä navetta 

Esmes Sveitsissä nuo olivat ennen pääsääntö. Lehmä- ja asuinpuolen erotti maatasossa ajo"reikä" siinä talossa, jolla päästiin kylätieltä takapihalle. Eli olivat toisessa ja mahdollisessa kolmannessa kerroksessa yhteydessä. Joskus siellä pyöräillessä pysähdyimme kylän ravintolassa. Vasta poislähtiessä tajusin, että konsepti oli ihan sama: ravintolan erotti tilan navetasta vain se talon läpi ajettava kuja. Siinä olis suomalainen terveystarkastaja saattanut saada slaagin... Ja ruoka oli hyvää eikä paskanhaju haitannut.

Petri

Vajaa kaks kilsaa. Olen kyllä kävellyt muutaman kerran

Täällä kans 2 km. Ei kait se nykyaikana kovin outoa ole? Joskus ottaa tuo matka aivoon, mutta yleensä ei 

Pitäiskö se olla joku kriisin paikka jos muutama kilometri navetalle, häh 

yhdelle 100m toiselle 250m ja kolmannelle 2,5km...

Oma emonavetta noin 50 metrin päässä, tarha tulee hiukan lähemmäksi. Ja lypsynavetalle 12 km....

Nurmikon poikki 15m, tietä kiertäen 25m.
Lähistöltä löytyy myös sellainen mullila, jossa yksi seinänpätkä on asuinrakennuksen kanssa yhteinen.

35m... uusi suunnitelmissa 400m päähän.

Reilu 2km, joskus on tainut joutua sunnuntaiaamuna apostolinkyydillä menemään, sen verran yleistätietä.. Ja poliisi asuu sadanmetrin päässä.

Mites tommosissa pitkän matkan lypsykarjanavetoissa vahditaan poikimiset. Onko navetalla joku lepohuone jossa  voi olla vai vahitaanko poikimisia ollenkaan ? Semmari varmaan soittaa puhelun kun on lähempänä vai siemennetääkö ite.

Poikimisten valvonta.....miksi? Eläinten hyvinvoinnista ei voi olla kyse, ei ainakaan jos katselee kuolleinasyntyneiden tai synnytyksessä menehtyneiden määrää omalla kohdalla.... reipas 170 poikimista ja 2-3 tapausta, jossa ehkä jotain olisi voinut olla tehtävissä. Avustettuja on saman verran. Ja 80% hiehopoikimisia. Tietysti meillä on kameravalvonta ja navetalla on joku yleensä noi 15 tuntia vuorokaudesta, joten valvontaa kyllä on ns. oman toimen ohessa ja apua tarjolla suurimman osan ajasta. Mutta aniharvoin poikimisia valvotaan ihan pelkästään omana työnään...

Poikiminen on luonnollinen tapahtuma, tosin riskialtis. Näitä riskejä tykkää isännät yleensä nostamaan omilla mieltymyksillään, kuten hälläväliäruokinnalla umpikaudella tai hiehon loppukasvatuksessa, kovapohjaisilla tai jopa ritiläpalkkipoikimaosastoilla.

Vasikkanavettaan on muuten se 40 metriä

uudempaan 50m, vanhempaan piti kiertää pihaa n.100m.
70 luvulla pitivät hölömönä tuommoisia matkoja, ku 100m navetalle...niin se aika muuttuu.