Edellinen merkintä
28 Tam 2011
Puolustuksen puheenvuoro
Kirjoittanut Antti Kaikkonen
Moni on toivonut allekirjoittaneelta jotain kommenttia Nuorisosäätiöön liittyvästä keskustelusta. Laitanpa siis myös Iltalehden blogiini puheenvuoroni tänne mäiskittäväksi tästä joissakin ihmisissä intohimoja synnyttävästä aiheesta.
Asia on parhaillaan syyttäjän harkinnassa. Harkinta on käynnissä siitä, onko aihetta nostaa joitakin henkilöitä (mm. allekirjoittanutta) koskevia syytteitä. Jos syyttäjä näin katsoo, oikeus aikanaan ratkaisee, onko aihetta tuomioon. Tässä julkisessa keskustelussa on tosin kyllä tuntunut siltä, että tuomiot on jaettu jo ennen oikeudenkäyntiä.
Tulin mukaan Nuorisosäätiön toimintaan 1990-luvun lopulla. Nuorten sosiaalinen asuntotuotanto on ollut lähellä sydäntäni siitä lähtien ja olen tehnyt sen eteen paljon töitä ja käyttänyt siihen paljon aikaani. Osallistuin säätiön toimintaan, koska halusin sitäkin kautta vaikuttaa erityisesti nuorten asioihin ja parempaan arkeen kehittämällä nuorille tarkoitettua asuntotoimintaa.
Uudellamaalla on ollut huutava pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista nuorille. Nuorisosäätiön kautta tuhannet tavalliset nuoret ovat päässeet ensimmäiseen omaan vuokra-asuntoon ja sitä kautta kohti itsenäistymistä ja työelämää.
Puheenjohtajana Nuorisosäätiössä toimiessani olen painottanut sitä, että toiminnan pitää olla kaikilta osin laillisesti ja asianmukaisesti järjestettyä. Itselläni ei ole ollut käsitystä, että säätiön toiminnassa voisi edes spekulatiivisesti olla jotain laitonta. Mikään ei ole viitannut siihen. Jos toisin olisi ollut, miksi ihmeessä olisin vaarantanut koko poliittisen urani tämän takia?
Nuorten puolesta tehtävä työ on ollut keskeinen painopiste koko yhteiskunnallisen toimintani ajan. Nuorisosäätiön lisäksi olen ollut monenlaisessa nuorisotoimintaan liittyvässä toiminnassa yhteiskunnassa mukana, mm. Keskustan nuorisojärjestön puheenjohtajana 1997-2001, Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:n puheenjohtajana vuosina 2002 – 2005 ja kotikuntani nuorisolautakunnan puheenjohtajana 2005-2008. Vuonna 2009 olen vastaanottanut ”Nuori toimija” –mitalin, jonka sain työstäni nuorten hyväksi.
Oli itsestään selvää, että otin puheenjohtajuuden vastaan arvostamassani Nuorisosäätiössä, kun sitä itselleni aikoinaan tarjottiin. Halusin olla entistä vahvemmin mukana edistämässä nuorisoasumista. On ollut hienoa saada paljon konkreettista aikaan sillä saralla. Nuorille on saatu asuntoja ja tukea elämään. Olen ja olemme olleet tekemässä tärkeää ja hyvää työtä.
Minun on nyt mahdotonta tunnistaa itseäni asian ympärillä lietsovasta julkisesta keskustelusta, saati sitten rikosepäilyistä.
PRH:n tulkinta säätiön toiminnan sääntöjen vastaisuudesta tuli niin sanotusti puun takaa. Hankinnat yhteiskunnallisilta yhdistyksiltä ovat olleet täysin marginaalinen osa säätiön toimintaa, ja käytännössä näistä hankinnoista on vastannut toimitusjohtaja. Minulla tai kellään muullakaan säätiössä ei ollut tietoa, että säätiölakia tai Nuorisosäätiön sääntöjä voisi tulkita niin, että hankinnat yhteiskunnallisilta toimijoilta eivät olisi mahdollisia.
Mikään viranomaistaho, säätiön tilintarkastajat tai mikään muukaan taho ei ollut problematisoinut tauluhankintoja tai seminaariosallistumisia. Meillä ei ollut käsitystä, että aineksia mihinkään ongelmaan voisi olla olemassakaan. Siksi on ollut jokseenkin käsittämätöntä, että tällainen soppa asiasta on syntynyt.
Olen ajatellut, että olen ollut Nuorisosäätiössä tekemässä hyvää ja konkreettista työtä nuorten ja nuorten aikuisten hyväksi. Olemme aikaansaaneet tuhansille nuorille kodin ja tukea heidän elämäänsä. Olen äärimmäisen pahoillani, että tämä hyvä työ on julkisuudessa osin tärveltynyt.
Asian käsittely ei ole tähän päivään mennessä tuntunut tasapuoliselta tai oikeudenmukaiselta.
Myös lahjonnan antamisen kiistän jyrkästi ja ehdottomasti. Sellaisia tarkoitusperiä minulla ei yksiselitteisesti ole ollut eikä edes tietoa siitä, että säätiön toiminnassa olisi osallistuttu epäiltyyn lahjontaan. Tämä käy ilmi myös esitutkintamateriaalista.
Pidän itseäni tavallisena suomalaisena, lainkuuliaisena ihmisenä. Jokiniemessä KRP:n pakeilla ramppaaminen asian tiimoilta on ollut tässä valossa epämiellyttävää, saatikka että päiviään pitäisi vielä jatkossakin tärvellä tämän asian kanssa käräjöidessä. Kiitos, mutta kyllä tämä jo riittää.
Mikäli asiassa on jotain huomautettavaa omaan toimintaani liittyen, otan mielelläni opiksi. En kuitenkaan voi kokea tai uskoa, että jotakin rikosedellytykset täyttävää voisi toiminnassani olla.
