Pitää myös muistaa, että Heikki Haavisto ei missään vaiheessä ollut pääneuvottelija eikä maatalousneuvotelijakaan. Esa Härmälä oli Suomen ainoa maatalousneuvottelija.
Otsikossa kaikki.
Mikäs Anttilaa jurppii? Totuusko?
En Keskustaa puolusta, mutta tosiasia on. Toki Heikki Haavisto kantoi huolta maataloudesta, mutta EU-maatalousneuvottelija hän ei ollut!
Presidentti Koivisto nimitti EY-neuvotteluvaltuuskunnan.
”Tasavallan presidentti on 25.1.1993 asettanut valtuuskunnan käymään neuvotteluja Suomen jäsenyydestä mm. Euroopan unionissa. Jäseneksi liittymistä koskeva mahdollinen sopimus tulee sisältämään sellaisia määräyksiä, jotka vaativat eduskunnan hyväksymisen." (Viite: Apulaisoikeuskansleri 13.12.1993 Dnro 1152/1/93)
Ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen todellakin oli EY-EU-ministeriryhmän varapuheenjohtajana Suomen jäsenyysneuvottelujen pääneuvottelija.
Ryhmän puheenjohtaja oli PMi Esko Aho, joka ei juurikaan osallistunut neuvotteluihin.
Kaupallinen neuvos Esa Härmälä puolestaan oli Maa- ja metsätalousministeriön EU-maatalousjaoston puheenjohtaja eli Suomen maatalouden virkamiespääneuvottelija.
Antti Kuosmanen kertoo kirjassaan sivulla 34:
>>Hallitukseen muodostettiin jäsenyysneuvotteluja varten erityinen työryhmä, joka sai nimen EY-ministeriryhmä. Sen
puheenjohtajana oli pääministeri ja jäseninä ne ministerit, joiden toimialalla oli eniten EY-asioita, mikä lisäksi kokoonpanossa oli huomioitu se, että kaikilla hallituspuolueilla piti olla edustus. Muut ministerit osallistuivat ryhmään silloin kun heidän toimialansa asioita käsiteltiin.
Vaikka neuvotteluvaltuuskunta oli neuvotteluja virallisesti käyvä ja niistä vastaava elin, oli selvää, että ministeriryhmä oli niissä keskeisesti mukana. Neuvottelujen loppua kohti näin kävi yhä korostetummin, tulivathan silloin esille poliittisestikin kaikkein vaikeimmat asiat. <<
Koiviston nimittämät EY-ministeriryhmän jäsenet olivat:
PMi Esko Aho, ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen, ulkoministerit Paavo Väyrynen ja (huhtikuusta 1993 alkaen) Heikki Haavisto, työvoimaministeri Ilkka Kanerva, ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen ja kehitysyhteistyöministeri Toimi Kankaanniemi.
Huomionarvoista on, että yhteiseen rahaan siirtyminen ei ollut tärkeätä, koska valtiovarainministeri Iiro Viinasen nimi puuttuu ministerilistalta.
Maataloutta presidentti
Koivisto ei pitänyt tärkeänä, joten hän ei katsonut olevan tarvetta
nimittää EY-ministeriryhmään maatalousministeriä (Pura ja Pesälä).
Kuitenkin maatalousneuvotteluaiheita Suomella oli yli 130!Sitaatti Kuosmasen kirjasta, s. 95:
>>21.5. Yli 130 Positiota
Acquis'n tutkinnan päätyttyä Suomi esitti maataloudesta runsaat 130 erilaista neuvottelupositiota. Tarkistusten jälkeen niiden
lopulliseksi määräksi laskettiin myöhemmin 134.
Se oli ylivoimaisesti enemmän kuin millään muulla alalla; yleensä positioita oli korkeintaan kymmenkunta neuvottelulukua kohden.<<
Esa Härmälällä oli mittava työ ko. asioiden tiimoilta.
Ilmankos kaksi tärkeätä asiaa unohtui:
1. ACA-järjestelmän (asteittaisen tuottajahintojen alentamisen) loppuminen 1.1.1993 eli jo ennenkuin neuvotteluja edes aloitettiin...
2. Glukoosin sisältyminen sokerikiintiöön. Hetken nimittäin jo ehdittiin juhlimaan hyviä neuvottelutuloksia sokerikiintiöissä...
Härmälän ansioista vielä yksi sitaatti samasta kirjasta sivulta 39:
>> Maatalouteen liittyvät ongelmat eivät jättäneet neuvottelijoita rauhaan varsinaisten neuvottelujen päätyttyäkään, sillä aina vuoden loppuun saakka jouduttiin käymään tiukkaa vääntöä niin sanotun kansallisen paketin hyväksymisestä. Sitä vääntöä tehtäessä oli
maataloudesta vastannut Esa Härmälä siirtynyt MTK:n puheenjohtajaksi, eikä elämäämme helpottanut se, että hän joutui järjestöjohtajana vastustamaan itse keskeisesti valmistelemiaan ja neuvottelemiaan ratkaisuja. Mutta ei kai se helppoa ollut Esalle itselleenkään. <<
