Muistakaapa että suomi oli ainoa akselivaltojen puolella taistellut valtio jota ei sodan jälkeen miehitetty, saimme vain valvontakomission. Samoin suomi sai itse pitää oman sotasyyllisyysoikeudenkäyntinsä, toisissa hävinneissä valtioissa sen järjestivät liittoutuneet. Eli kyllä suomen silloinen poliittinen johto pelasi diplomaattista peliä melko hyvin. Eikä näin ollen Mannerheim yksin suomea pelastanut, diplomatialla suomi sodasta lopulta irroitettiin ja diplomatialla saavutettiin kestettävät rauhanehdot.
Ehkä niinkin, mutta voitot taistelukentillä avasivat tien diplomatian käyttöön ....
Tai sitten se, että Neuvostoliitolle tuli kiire ehtä Berliiniin ennen jenkkejä. Suomen armeija menestyi hyvin, mutta käsittääkseni se oli silloin jo siinä tilanteessa että samalla jatkuvalla painostuksella se olisi ennen pitkää murtunut. Onneksi maailmanpolitiikka toi Stalinille tärkeämpää ajateltavaa. Se on nääs niin, että politiikka aloittaa sodat ja politiikka ne myös lopettaa.
Eli Suomen armeija avasi tien diplomatialle 
?
Armeija kesti riittävän pitkään jotta diplomaattinen ratkaisu voitiin saada. Mutta tahdoin sanoa että sodan lopputulos oli kokonaispaketti joka ei ollut pelkästään Mannerheimin ansiota. Mannerheim on noussut Suomen kansallissankariksi, ja siihen on kyllä olemassa varsin hyvät perustelut, mutta ei ole syytä unohtaa tai väheksyä muiden avainhenkilöiden osuutta. Mannerheim teki oman osuutensa komentamalla armeijaa, ja niin teki tahollaan moni muukin päättäjä.
Jep, onhan se näinkin, Suomella oli monta hyvää johtajaa ja sotilasta myös, ei pidä vähätellä heidän osuutta kumminkaan, ei diplomatialla saatu mitään aikaiseksi, kuin vasta siinä vaiheessa, kun Stalinilla ei ollut enää muuta mahdollisuutta.
Diplomatialle aukeni tie siinä vaiheessa, kun puna-armeija oli käyttänyt resurssinsa loppuun tällä suunnalla ja hyökkäys Saksaan oli alkanut, joukot oli sidottu sinne, joten sotilaallista ratkaisua ei enää voinut käyttää täällä.
Tavallaan tässä on kysymys ajoituksesta, että armeijan voimavarat on maksimoitu sitä hetkeä varten, kun pitää irtautua sodasta, tällöin on mahdollista neuvotella aselevosta, mikäli näin ei olisi niin miksi Stalin neuvottelisi, ei se mikään joulupukki ollut ...
Mannerheimin ansio ei oikeastaan ole sotatoimien johtamisessa, vaan pikemminkin itse sodan johtamisessa, eli se ymmärsi sodan logiikan ja aikataulun, hillitsi sotimista siinä vaiheessa kun sillä ei ollut merkitystä sodan ratkaisun kannalta ja siinä vaiheessa kun voimaa piti löytyä, niin sitä myös löytyi.
Kaikki eväitä ei syöty 1041-42, kun käytiin vasta ensimmäistä tai toista erää ...
