Vaen ettäpä uso. Sehän sattu muutama vuosi sitte, kun vielä kelekkerehin meijjerinherrana. Oli semmoset pikkujouluntapaset kokkouksen jäläkeen. Syötiin hyvänlaesesti ja tietennii pöytään kannettiin konjamiinie, minunnii etteen ne semmosen lasin kanto ja minä että tuokaa poes. Ajattelin nimittäen että kyllä sen joku huolii. kun ite oli tarkotus ajella tasunilla kottiin puoliltaöen. Ja kelepasiha se, vastapäesellä kaverilla silimät mulujahteli melekolaella kun työnnin sen konjamiinin sille ja sannoen syyn käyttäytymisseeni. Ja arvata saattaapi, että usseamman kerran piti illan aekana näyttää kämmenellä, että en ota ja heiluttaa tasunin avvaemie.
Nooh, sehän tuli puoliyö ja selevänä ku paraski raettijusmies käppäelin ulukosalle. Pikkusen tuntu, että nyt on pakkanen äjähtäny kirreämäksi, joku paekalla kässehtijä sanoki että 28 astetta pakkasta. Minä källäelin tasunille ja hyppäsin sakastiin. Tarttasin auton käyntiin ja se käyvvä rynkytti sillae kummasti ja sammu kohta. Yritin uusiksi vaen usottava se oli, jäätynyhä se oli suotatin.
Eikä auttanu ku loekata pihalla olevaan taksiin ja tulla sen kyytissä kottiin, ihan selevinpäen. Että sillon se otti pattiin.
Elämä on parasta kometiijjaa
