Miten sellainen marja, joka syövyttää poimijoiden sormetkin, voi olla terveydelle hyväksi 
Onhan tyrnimarjassa kaikkia "kivoja" aineita, mutta ei mitään sellaista mitä ei voisi helpommin nauttia normaalin ihmisravinnon joukossa 
Askorbiinihappoa (C-vitamiinia) on marjoissa runsaasti, mutta määrä vaihtelee kuitenkin suuresti eri alkuperää olevilla tyrnikannoilla (Taulukko 2). Rautavaara ja Knuuttila (1981) mainitsevat kaukasiantyrnin marjoissa olevan C-vitamiinia 50 mg / 100 g, pohjoismaisilla luonnonkannoilla 400 - 600 mg ja Alpeilla kasvavissa jopa 1300 mg. Uusissa suomalaisissa tutkimuksissa näin korkeita arvoja ei ole todettu, vaan tyrnin C-vitamiinipitoisuus on vastannut suunnilleen mustaherukkaa. Kotimaisilla luonnonkannoilla C-vitamiinipitoisuus vaihtelee sekä pensaiden että kasvustojen välillä suuresti. Yksittäisten pensaiden arvot vaihtelivat 27.8 - 201.2 ja kasvustojen 59.9 - 121.6 mg / 100 g, kasvupaikan pohjoisuus / eteläisyys ei näyttänyt vaikuttavan pitoisuuteen (Yao ym. 1992). Yaon (1993) tutkimuksessa tanskalaisten tyrnikantojen C-vitamiinipitoisuus oli korkeimmillaan 100 - 350 mg / 100 g. Mustaherukan C-vitamiinipitoisuuden Kuusi (1969) ilmoittaa olevan 132 mg / 100 g. C-vitamiini on tyrninmarjoissa hyvin kestävässä muodossa ja sen määrä on suurin marjan kuoriosassa. Marjan kypsyessä ja kasvaessa osa vitamiinista hajoaa ja marjan kasvaessa sen suhteellinen osuus pienenee. Puristettaessa mehu suoraan pensaasta arvokkaita aineita jää pensaisiin jääviin marjakuoriin.
B-ryhmän vitamiineista tyrnin marjoissa on B1 -vitamiinia eli tiamiinia 0.03 mg/100 g, B2-vitamiinia eli riboflaviinia 0.21 mg ja B6-vitamiinia eli pyridoksiinia 0.11 mg (Rautavaara ja Knuuttila 1981). Rasvaliukoisia vitamiineja öljypitoisissa marjoissa on myös runsaasti. E-vitamiinia (tokoferolia) on tyrnissä enemmän kuin minkään muun kasvin hedelmissä tai marjoissa (Veber 1989). Rautavaara ja Knuuttila (1981) mainitsevat E-vitamiinipitoisuuden olevan tyrniöljyssä 160 mg / 100 g. A-vitamiinina vaikuttavaa karoteenia on Veberin (1989) mukaan 2.4 - 6.8 mg / 100 g, Rautavaaran ja Knuuttilan mukaan beta-karoteenipitoisuus on 1.5 mg / 100 g . Kokonaiskarotenoidipitoisuuden ilmoitetaan eri lähteiden mukaan olevan 4 - 42 mg / 100 g. Edellämainittujen yhdisteiden lisäksi tyrnin marjat sisältävät K-vitamiinia, kumariineja ja oksikumariineja, joilla on tulehdusta ehkäisevä ja kouristuksia laukaiseva vaikutus, sekä fytosteroleja, jotka toimivat kolesterolin vastavaikuttajina. Marjojen hapan maku johtuu korkeasta happopitoisuudesta, joka on suurimmaksi osaksi omenahappoa. Marjojen omenahappopitoisuus on 3 - 4 % (Rautavaara ja Knuuttila 1981).
9.2 Lääkinnällinen käyttö
Tyrni on tunnettu lääkekasvina jo antiikin ajoista lähtien. Antiikin Kreikassa tyrnin nuoria oksia ja lehtiä käytettiin hevosten lääkintään (Veber 1989). Tyrni teki hevosten karvasta sileän ja kiiltävän ja eläimet kasvoivat hyvin. Tyrni on saanut tieteellisen nimensä juuri tästä: Kreikankielen sana Hippos merkitsee hevosta ja phaë kiiltävää (Rautavaara ja Knuuttila 1981). Toisen lähteen mukaan tyrniä pidettiin antiikin aikoina myrkyllisenä, ja sen tieteellisen nimen loppuosa juontuisikin sanasta phaos, tappaa (Anon. 1982b).
Tyrniöljy on kansanlääkinnästä peräisin oleva rohdos, jota myös virallinen lääketiede käyttää hyväkseen monenlaisten sairauksien hoidossa. Tyrniöljy lievittää kipua ja nopeuttaa vahingoittuneen kudoksen ja haavojen paranemista. Siksi se sopii erityisen hyvin erilaisten ihotautien hoitoon. Erinomaisia tuloksia on myös saatu kihti- ja reumapotilaiden hoidossa (Veber 1989). Rautavaaran ja Knuuttilan (1981) mukaan tyrniöljyä käytetään voiteena palo- ja makuuhaavojen sekä säteilyn aiheuttamien ihovaurioiden hoitoon. Sisäisesti käytettynä tyrniöljy sopii vatsa- ja pohjukaissuolihaavan hoitoon sekä syövän sädehoidon haittoja ehkäisemään ja korjaamaan. Rumjantseva (1993) toteaa tyrniöljyn alentavan veren kolesterolipitoisuutta ja edistävän rasva- ja valkuaisaineenvaihduntaa. Öljy myös elvyttää maksasolujen toimintaa, mikä on tärkeää mm. allergioiden hoidossa. Tyrniöljyn sisältämä E-vitamiini edesauttaa lihasten toimintakunnon säilymistä mm. painottomissa oloissa elävillä avaruuslentäjillä. Venäläisille Saljut-6-aseman miehistölle on tarjottu työkunnon ylläpitämiseksi maidon ja tyrniöljyn sekoitusta (Juutilainen 1982). Tyrniöljy on keskeisenä ainesosana Pohjolan palsamiksi kutsutussa rohdossa, jonka kehitti venäläinen viinitarhuri. Pohjolan palsami sisältää erittäin runsaasti A-vitamiinina vaikuttavaa karoteenia ja muita vitamiineja, ja sillä on lisäksi bakteereja tappava vaikutus (Rautavaara ja Knuuttila 1981).
http://www.pori.fi/kirjasto/satakuntaliitto/a227.htm#kemiallinen
