Täällä umpikeput vakuuttelevat Demareiden ja Kokoomuksen vieneen kaksistaan ja väkisin maamme rahaliittoon ja hukan tielle.

Ylen iltauutisissa Talouskomissaari olli rehn oli makustelemassa Tallinnassa Viron ensi huumaa Eurolle, eikä olli-poikakaan kovin vastenmieliseltä kuulostanut Euro-alueen kasvaessa.

On mukava muistella kuka vei Suomen emuun ja se pitää kaikille julistaa niin silmät avautuvat.Lipponen ja Niinistö siinä suuret sankarit.

On mukava muistella kuka vei Suomen emuun ja se pitää kaikille julistaa niin silmät avautuvat.Lipponen ja Niinistö siinä suuret sankarit.

Eivät ole Lipponen ja Niinistö...
Et ole SAS lukenut dokumenttejani?


KOIVISTO MÄÄRÄSI ULKOPOLITIIKASTA

EMUun meno oli ulkopolitiikkaa.

Suomen perustuslaki oli Koivistolle ongelma EU:hun liityttäessä.

Ensiksi Kalevi Sorsan luonnehdinta Mauno Koivistosta kirjassa ’Muistikuvia, mielikuvia’ on osuva:

”Kaukopartiomiehenä minä häntä ennen kaikkea pidän: hän tähtää kauas, ei paljon hiisku tavoitteistaan, iskee rajusti, häipyy ja peittää jälkensä.”
 

Koivisto ei ollut kaukopartiomies!

Kerrottakoon, että media loi presidentti Koivistosta kaukopartiomiehen, mutta Koivisto itse kertoo kirjassaan Koulussa ja sodassa, s. 149:

”Törnin komppania ei siis ollut mikään kaukopartioporukka, niin kuin joskus kuulee sanottavan. Kaukopartio-sanalla on oma merkityksensä ja lähipartiokin on väärä ilmaisu.”

Presidenttinä ollessaan Mauno Koivisto määräsi ulkopolitiikasta Hallitusmuodon 33 §:n alkuperäisen tekstimuodon antamin valtuuksin.

Hallitusmuodon alkuperäinen 33 § määritteli presidentin valtaoikeudet seuraavasti:

”Suomen suhteista ulkovaltoihin määrää presidentti, kuitenkin niin, että sopimukset ulkovaltojen kanssa ovat eduskunnan hyväksyttävät, mikäli ne sisältävät säännöksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan tai valtiosäännön mukaan muuten vaativat eduskunnan suostumusta. Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella.

Kaikki tiedonannot ulkovalloille tai Suomen lähettiläille ulkomailla ovat toimitettavat sen ministerin kautta, jonka toimialaan ulkoasiat kuuluvat.”

(Lähde: Suomen Laki II 1990)

Hallitusmuodon 33 §:n valtuuksin Koivisto toimi Suomen EU-päätöksenteon johtajana.

On aivan selvää, ettei Koivisto sallinut kenenkään toimivan reviirillään tietämättään. Koivisto piti ohjakset tiukasti käsissään ja tiesi tarkalleen, miten Suomen EU-päätöksenteko on tehtävä.

Suomen EU-päätöksenteko ei kestä päivänvaloa, koska kyseessä oli perustuslain vastaisia asioita. Esimerkiksi Hallitusmuotoon kirjoitetun Suomen markan hävittämiseen ilman lakia liittyy salainen pöytäkirja.


Ensimmäinen EY-mukautus oli valuuttalain muutos Sorsan hallituksen aikaan 1985.

Kyseinen laki ja vahvan markan politiikka johtivat 1990-luvun alun katastrofaaliseen lamaan.
Lamaa tarvittiin perustuslain EY-sopeuttamiseen sekä Suomen EU-kuntoon laittamiseen, koska hinnoittelu- ja palkkakäyttäytymistä ei voinut jatkaa entiseen malliin EU:n jäsenenä.

Maanpetoksellinen puhe

Presidentti Koivisto puhui eduskunnan päätöksen puolesta Belgian Bryggessä Collage of Europeanissa 28.10.1992:

”Euroopan yhteisöllä on kasvava rooli mantereemme kehityksen suunnan määrääjänä. Me haluamme olla mukana tässä prosessissa.

Olemme tutkineet huolellisesti EY-jäsenyyden velvoitteet.

Hakiessamme jäsenyyttä hyväksymme acquis communautairen.

Olemme valmiit hyväksymään jäsenyydestä johtuvat velvoitteet ja myötävaikuttamaan niiden saavuttamiseen sovitulla tavalla.”

Suomennokset:

Acquis communautaire = olemassa oleva EY-lainsäädäntö.
(Acquis piti Koiviston puheen aikaan sisällään 9.-10.12.1991 so*****  Maastrichtin sopimuksen: Yhteinen raha, yhteinen puolustus ja yhteinen perustuslaki)

Finalite politique = lopulliset päämäärät, tuleva lainsäädäntö.


Koivisto sanoi:

Olemme valmiit hyväksymään jäsenyydestä johtuvat velvoitteet ja myötävaikuttamaan niiden saavuttamiseen sovitulla tavalla.”

– Mitä oli so*****?

- Kenen valtuuttamana Koivisto puhui Bryggessä?

Puheellaan Koivisto allekirjoitti etukäteen avoimen valtakirjan olemassa olevasta Maastrichtin sopimuksesta ja sen velvoitteista, mm. Hallitusmuodon 72 §:ään kirjoitetun markan hävittämisestä.

Koivisto ei ollut kaukopartiomies!

Kerrottakoon, että media loi presidentti Koivistosta kaukopartiomiehen, mutta Koivisto itse kertoo kirjassaan Koulussa ja sodassa, s. 149:

”Törnin komppania ei siis ollut mikään kaukopartioporukka, niin kuin joskus kuulee sanottavan. Kaukopartio-sanalla on oma merkityksensä ja lähipartiokin on väärä ilmaisu.”

Törnin taistelu-osasto oli vähän niinkuin "palokunta". Sielä missä tarvittiin äkkiä pätevää porukkaa, sinne lähti Törnin miehet. Koivisto liittyi Törnin Jääkäreihin vasta 1944 eli suhteelisen myöhään.

Myös muut yksiköt hankiutuivat mielellään epäkurantista sotilas aineksesta pois lähettämällä hankalat tapaukset Törnin komentoon. Toden näköisesti Koivisto kuului näihin pois lähetettäviin.

Valtiosäännön parlamentarisointi


Kalevi Sorsa: Muistikuvia, mielikuvia, Otava 1994

Sivu 114-115:

Ilmeisin kantava linja Koiviston toiminnassa on mielestäni ollut Suomen hallitusmuodon parlamentarisoiminen.

Tavoitteeseen tultiin kahta kautta: presidentin toimin ja parlamentin. Siihen suuntaan kävivät kaikki Koiviston toimet; siihen suuntaan myös kaikki hänen toimettomuutensa silloinkin kun yksi ja toinen olisi jo vaatinut presidenttiä liikkeelle. Tätä presidentin linjaa on vastannut ja tukenut eduskunnassa kohta Kekkosesta päästyä syntynyt harrastus saada kaikki valta eduskunnalle.

Toinen selkeä toimintalinja Koivistolla on ollut Suomen ulkopoliittisen aseman normalisointi ja vakauttaminen. Tässä hän on ajoittain ryhtynyt niin rohkeisiin ja radikaaleihin toimiin, että ne tuskin olisivat olleet mahdollisia, jos eduskunta ristiriitaisine puolueintresseineen olisi ollut koko ajan olkapään takaa syynäämässä.

Nyt voi jo todeta Koiviston saavuttaneen historiallisen menestyksen juuri tässä pyrkimyksessään. Se saattoi onnistua vain, koska hänellä ei ollut tarvetta
esiintyä sankarina kotimaisen yleisön edessä samalla saattaen ulkomaiset osapuolet hankalaan asemaan — kuten moni pää- ja ulkoministeri hallitusvetoisen ulkopolitiikan maissa tulee usein tehneeksi."

Lainaus käyttäjältä: Jorma Jaakkola - 01.01.11 - klo:22:13

Koivisto ei ollut kaukopartiomies!

Kerrottakoon, että media loi presidentti Koivistosta kaukopartiomiehen, mutta Koivisto itse kertoo kirjassaan Koulussa ja sodassa, s. 149:

”Törnin komppania ei siis ollut mikään kaukopartioporukka, niin kuin joskus kuulee sanottavan. Kaukopartio-sanalla on oma merkityksensä ja lähipartiokin on väärä ilmaisu.”

Törnin taistelu-osasto oli vähän niinkuin "palokunta". Sielä missä tarvittiin äkkiä pätevää porukkaa, sinne lähti Törnin miehet. Koivisto liittyi Törnin Jääkäreihin vasta 1944 eli suhteelisen myöhään.

Myös muut yksiköt hankiutuivat mielellään epäkurantista sotilas aineksesta pois lähettämällä hankalat tapaukset Törnin komentoon. Toden näköisesti Koivisto kuului näihin pois lähetettäviin.

Koivisto halusi Törnin porukkaan ensisijaisesti siksi, koska oli kuullut, että siellä saa parempaa sapuskaa.

Olisi kiva nähdä Koiviston kantakortti.

Joku kertoi keväällä, että Koivisto olisi ollut mukana vain yhdellä keikalla.
Sen jälkeen olisi päässyt muonamieheksi.

Sosialidemokraattien tehtävä

Kalevi Sorsa halveksi kansaa vuonna 1992 kirjassaan UUSI ITSENÄISYYS, luku Kovalla markalla pehmeään yhteiskuntaan, sivu 134:

”Euroopan yhdentymisprosessia ei enää pysähdytä mikään, eivät edes kansanäänestykset.”

Tähän väliin on syytä mainita, että Sorsa tiesi tarkalleen, mitä oli tulossa, sitaatti sivulta 142:

”Julkisen sektorin alijäämälle asetettu EMU-ehto toteutuu Suomen Pankin laskelmien mukaan vuoteen 1995 mennessä vain, jos valtiontaloudessa sitoudutaan nykyistä pitkäjänteisemmin menojen supistuksiin tai verojen korotuksiin. Nollalinja ei riitä.

Verojen korotukset tuntuvat mahdottomilta Suomen jo nykyisinkin useimpia muita EY-maita korkeamman verokannan takia. Sitä paitsi verojen korotukset synnyttävät hinta- ja kustannuspaineita.

EMU-linja edellyttää julkisen sektorin menojen supistamista lähivuosina! Myös EMU-jäsenyyden tavoite kuluttajahintojen nousun taittamiseksi saattaa osoittautua ongelmalliseksi. Hinnoittelu- ja palkkakäyttäytymistä ei voi jatkaa entiseen malliin. Inflaation odotuksen varaan rakennettu talous ei täytä jäsenyydenehtoja.”

Euron vakaussopimusta EI alunperinkään ollut tarkoituskaan noudattaa!


Tähän väliin on syytä kertoa em. EMU-ehdon eli euron kasvu- ja vakaussopimuksen taustaa, sitaatti Erkki Liikasen Brysselin päiväkirjasta, s. 76:

"Keskiviikko 19.2.1992.  
Lounas komission rahapolitiikasta vastaavan osastopäällikkö Jean-Francois Ponsin kanssa. Suomen devalvaatioon liittynyt ensireaktio on jäänyt taakse. Kysyin, kuinka on ylipäätään mahdollista, että enemmistö voi täyttää talous- ja rahaunionin ratkaisevaan vaiheeseen liittyvät ehdot. Pons vastasi, ettei näin varmasti käykään. Komissiolle kuitenkin riittää, että kehityksen suunta on oikea ja että sitä tukee uskottava talousohjelma."

Useimpien euromaiden taloudet eivät ole täyttäneet ehtoja.
Suomikin tuki vuonna 2000 Saksan alijäämäisyyttä ostamalla UMTS-ilmaa!

Euron vakaussopimusta EI siis alunperinkään ollut tarkoituskaan noudattaa!

Lisää sitaatteja Sorsan kirjasta Uusi itsenäisyys, sivu 245:

”Toisaalta valtiosäännön uudistus lisää ratkaisevasti hallituksen toimintamahdollisuuksia. Hallitus ei enää tarvitse työmarkkinajärjestöjen ja opposition tukea.”

Sivulla 261 olevan sitaatin pitäisi avata vasemmistolaistenkin silmät:

”Julkisen sektorin tehostaminen on uusi tehtävä. Se on kehitettävä kilpailukykyiseksi yksityiseen sektoriin nähden. Tämä on nimenomaan sosialidemokraattien tehtävä, koska kukaan ei epäile heitä julkisen sektorin romuttamis- ja yksityistämispyrkimyksistä.”

Kaksi sitaattia sivulta 233:

”Lopulta on selkeästi ymmärrettävä, etteivät tämän päivän sosialistipuolueet enää ole työväestön luokkapuolueita. ”

”Suhteessa EY:hyn tulee Euroopan sosialidemokraateilla olla päämääränä järjestön muuttaminen aikaisempaa demokraattisemmaksi ja samalla Euroopan muuttaminen aikaisempaa sosialistisemmaksi. EY:n suurimpana poliittisena ryhmänä sosialidemokraateilla ja sosialisteilla on mahdollisuus merkittäviin aloitteisiin ja saavutuksiin ennen kaikkea näillä alueilla.”

Sitaatti sivulta 239:

”Eurooppalaisuus avaa huikaisevan tehtäväkentän. Integraation vaaliminen liittyy luontevasti vasemmiston perintöön. Tämän hetken suuri tehtävä on varustaa EU (ja Eta) päätösvaltaisilla demokraattisilla elimillä.”

Annetaanpa Sorsan kertoa vallan kolmijako-opista.

Sitaatti Sorsan kirjan sivulta 47 luvusta:
”Suomen kansan valta”:

"Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.
Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta yhdessä tasavallan presidentin kanssa.
Ylin toimeenpanovalta on uskottu tasavallan presidentille. Sen ohessa on valtion yleistä hallitusta varten oleva valtioneuvosto. johon kuuluu pääministeri ja tarvittava määrä ministereitä.
Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimmässä oikeusasteessa korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus."

Edelliseen liittyen EU:n vaatimat muutokset sivulta 53:

”Kansanvaltainen perustuslakimme luo edelleen kestävät kehykset kansalliselle kehitykselle. Se on palvellut monin tavoin erityisissä olosuhteissa elävää kansaamme niin hyvin, että sitä on yleensä muutettu varoen. Viime vuosien uudistushankkeet, erityisesti siirtyminen enemmistöparlamentarismiin, harkittavina olevat sosiaaliset ja sivistykselliset kansalaisoikeudet, ovat niin radikaaleja uudistuksia, että niiden toteuduttua on tarpeen hankkia kokemuksia uudistusten toimivuudesta - samalla kun hallitusmuotoon tehdään Euroopan integraation vaatimat muutokset.”