Lainaus käyttäjältä: emo-heikki - 19.12.10 - klo:19:20

Lainaus käyttäjältä: tumppi - 19.12.10 - klo:19:14

Toisaalta pitkät ihmissuhteet kyllä perustuu siihen ,että ollaan rehellisiä. Näissä hommissa vain pakkaa nuo ihmissuhteet joskus unohtumaan kaiken hässäkän ym. keskellä. Joskus hyvä kyllä palautella mieliin, miks on aikoinaan hynttyyt yhteen lyöty. Avoin keskustelu kaiken a ja o, jos ei se onnistu, voipi vaikeuksia tulla.

Usko kun kokeneemmat neuvoo, vaikeuksia tulee jos heittäydyt liian rehelliseksi ...

Pitemmän päälle arvelen kyllä vaikeuksia tulevan, jos ei heittäydy rehelliseksi, pätee sekä puolin, että toisin! Toisaalta, jos ei omalle elämänkumppanilleen ole rehellinen, niin kenelle sitten?

Verottajalle.

Alkuperäiseen pohdiskeluun.

Rakkausasioita voidaan katsella myös biologis-evolutiivisesta näkökulmasta.
Ihastuminen ja rakastuminen saattaa miehen ja naisen yhteen ja tekemään jälkeläisiä, siispä evoluution seurauksena on kehittyneet nämä tunteet,   mutta koska ihmislapsen kasvattaminen itsenäisesti pärjääväksi kestää noin parikymmentä vuotta, on evoluution seurauksena kehittynyt miehen ja naisen välinen rakkaus ja kiintymys, jotta olisi jotain, joka pitää  pariskunnat  yhydessä ainakin niin kauan kunnes lapset ovat itsenäistyneet, sen jälkeen rakkaus on  tehnyt tehtävänsä ja saa mennä.



Nykyihmisen keskimääräinen elinikä on niin korkea, että sen jälkeen kun lapset ovat itsenäistyneet,  on pariskunnalla vielä runsaasti  yhteistä elämäntaivalta jäljellä, ja tämä taival pitäisi viettää kahdestaan, mutta kun ei ole enää huolehdittava jälkeläisistä, niin yhdessäololla ei ole enää sen suurempaa merkitystä, siinä rakkauskin hiipuu, koska sen rakkauden tehtävänä oli pitää pariskunta yhdessä niin kauan ,kunnes jälkeläiset aikuistuvat ja pärjäävät itsenäsesti.

Simmo ei siis ole sisäistänyt valehtelun ja teeskentelyn merkitystä parisuhteessa. Miksi siis pahoitit siippasi mielen antamalla ymmärtää hänelle ettet ehkä rakastaisi häntä??
[/quote]--meillä on vähän eri käsitys tästä vanhan ihmisen rakkaudesta.Hänen mielestään sen pitäisi roihuta,kuin nuorena,mutta mun mielestä tämänikäisen rakkaus on enää vain hiillosta

]

+++ Simmo?.
Tämäkö on se kymmenen vuotta tuntemasi S.S.Mikkelistä?.

Tämäkö se on?.
[/quote]--en tiedä ,missä Sepe asuu,emme ole kuin nettikavereita.?

Sitä pitää kysyä Sepolta itseltään

Sitä pitää kysyä Sepolta itseltään

    Siitä on sitten jo 10 vuotta ,kun Agronet oli hyvänä apuna meikäläisen eroprosessissa. Tosin hieman pääsi homma käsistä, kun en arvannut kuinka puuteessa ja kiimasia nää ukkomiehet olivat. Saattaa olla että sinäkin olit jonossa,ken ties.
   Mutta eikö se ole rakkautta, kun hommaa emännälle uuden ennen eroa. Näinhän se kävi. Tosin tää pohojalaanen ei kestäny ,kuin muutaman vuoden. Jätti omakotitalon ja häippäs. Ei huonompi diili meikäläiseltä. No toihan tuo exsä konjakkipullon siitä hyvästä.
  Niin että jos tarviitte konsulttiapua erossa, niin täältä sitä löytyy. Ei kannata jäädä suremaan ,vaan suunnitella ero huolella. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

  Kobra vois kirjuttaa kirjan niistä ajoista. Olihan se aika villiä vai mitä  http://www.saija.fi/index.php?1487
Joulukortilla ne muistaa meikäläistä tuolta ,vaikka en oo käynykkään. En ymmärrä

 

.



Nykyihmisen keskimääräinen elinikä on niin korkea, että sen jälkeen kun lapset ovat itsenäistyneet,  on pariskunnalla vielä runsaasti  yhteistä elämäntaivalta jäljellä, ja tämä taival pitäisi viettää kahdestaan, mutta kun ei ole enää huolehdittava jälkeläisistä, niin yhdessäololla ei ole enää sen suurempaa merkitystä, siinä rakkauskin hiipuu, koska sen rakkauden tehtävänä oli pitää pariskunta yhdessä niin kauan ,kunnes jälkeläiset aikuistuvat ja pärjäävät itsenäsesti.
[/quote]---------En lähe minnekkään, eihän sitä koskaan tiedä,vaikka rakkaus alkais vielä roihutakin.Siihen asti kuljetaan käsikädessä kavereina

.



Nykyihmisen keskimääräinen elinikä on niin korkea, että sen jälkeen kun lapset ovat itsenäistyneet,  on pariskunnalla vielä runsaasti  yhteistä elämäntaivalta jäljellä, ja tämä taival pitäisi viettää kahdestaan, mutta kun ei ole enää huolehdittava jälkeläisistä, niin yhdessäololla ei ole enää sen suurempaa merkitystä, siinä rakkauskin hiipuu, koska sen rakkauden tehtävänä oli pitää pariskunta yhdessä niin kauan ,kunnes jälkeläiset aikuistuvat ja pärjäävät itsenäsesti.

---------En lähe minnekkään, eihän sitä koskaan tiedä,vaikka rakkaus alkais vielä roihutakin.Siihen asti kuljetaan käsikädessä kavereina
[/quote]

  Täällä Agronetissä on paljon auttajia noissa rakkauden hiipumis murheissa. Kokemuksesta tiedän kuinka joillakin rupee veri niin pakkautumaan alapäähän, ettei sitä enää riitä yläpäähän. Siinä se sit rakkaus roihuaa. Ei nukuta enää. Aamulla viideltä pitää nousta sitä paloa sammuttamaan ja iltamyöhään menee sammutuksissa

Lainaus käyttäjältä: Sepedeus - 20.12.10 - klo:19:32

Lainaus käyttäjältä: simmo - 20.12.10 - klo:16:50

.



Nykyihmisen keskimääräinen elinikä on niin korkea, että sen jälkeen kun lapset ovat itsenäistyneet,  on pariskunnalla vielä runsaasti  yhteistä elämäntaivalta jäljellä, ja tämä taival pitäisi viettää kahdestaan, mutta kun ei ole enää huolehdittava jälkeläisistä, niin yhdessäololla ei ole enää sen suurempaa merkitystä, siinä rakkauskin hiipuu, koska sen rakkauden tehtävänä oli pitää pariskunta yhdessä niin kauan ,kunnes jälkeläiset aikuistuvat ja pärjäävät itsenäsesti.

---------En lähe minnekkään, eihän sitä koskaan tiedä,vaikka rakkaus alkais vielä roihutakin.Siihen asti kuljetaan käsikädessä kavereina

  Täällä Agronetissä on paljon auttajia noissa rakkauden hiipumis murheissa. Kokemuksesta tiedän kuinka joillakin rupee veri niin pakkautumaan alapäähän, ettei sitä enää riitä yläpäähän. Siinä se sit rakkaus roihuaa. Ei nukuta enää. Aamulla viideltä pitää nousta sitä paloa sammuttamaan ja iltamyöhään menee sammutuksissa

Eikö tuo minä-itte viimeistään kolmelta jo nouse. 
[/quote]

  Onkohan silläkii joku kuuma misu, mille pitää nousta kijottamaan. 

Lainaus käyttäjältä: emo-heikki - 19.12.10 - klo:19:20

Lainaus käyttäjältä: tumppi - 19.12.10 - klo:19:14

Toisaalta pitkät ihmissuhteet kyllä perustuu siihen ,että ollaan rehellisiä. Näissä hommissa vain pakkaa nuo ihmissuhteet joskus unohtumaan kaiken hässäkän ym. keskellä. Joskus hyvä kyllä palautella mieliin, miks on aikoinaan hynttyyt yhteen lyöty. Avoin keskustelu kaiken a ja o, jos ei se onnistu, voipi vaikeuksia tulla.

Usko kun kokeneemmat neuvoo, vaikeuksia tulee jos heittäydyt liian rehelliseksi ...

Pitemmän päälle arvelen kyllä vaikeuksia tulevan, jos ei heittäydy rehelliseksi, pätee sekä puolin, että toisin! Toisaalta, jos ei omalle elämänkumppanilleen ole rehellinen, niin kenelle sitten?

Niinno kohtuus tässäkin, ei sentään pidä ruveta valehteleen päntiöinään, mutta ei pidä heittäytyä myöskään miksikään fundamentalistirehelliseksi ....
Mikäli vaivaa mieltä, niin pyytelee sitten nöyränä anteeksi, niinhän ne uskovaisetkin tekee ja saavat syntinsä anteeksi ...

.,.että rakastaako jotakin?Ukko joskus kyssyy hempeellä hetkellä,että rakastanko häntä.Rehellisenä ihimisenä sanon,etten tiijä.No se ei oikein tykkää siitä,mutta minä sanon,etten rakasta ketään toistakaan miestä,niin se vähän sitte lauhtuu. Olen jotenkin tunnevammanen tai sanottasko traumatisoitunut. Mutta tartteeko tällä iällä olla rakastunut,eikö pelekkä kaveruus riitä. Minulle rakkaus on ollut pienestä pitäen jotenkin vieras käsite.Rakkaus tarttee monenlaista kehittymisvaihetta.Minä vaan en ole kokenut minkäänlaista kasvua sillä saralla.Lapsenlapsia rakastan,niitä joita saan hoitaa.Tuntuu ihanalta kun pieni käsi kiertyy kaulaan ja antaa suukon ja vielä sanoo:rakas mummo.Tuntuu,että sydän pakahtuu.Ei meitä sota-ajan jälkeen  syntyneitä rakastettu eikä paijattu.Vanhemmat eivät kyenneet siihen,heillä oli omat sotakauhut koettuna,eikä heiltä riittänyt syliä lapselle. Mutta eteenpäin on menty,tällaisena tunnevammaisenakin.
Haluan kirjoittaa tämän siksi,että uskosta huolimatta olen kaukana täydellisestä ihmisestä.
Jos sanoisin toisin,olisin fariseus.

Kyllä tuossa tapauksessa vastaukset "en tiedä" ja "rakastan" ovat yhtä rehellisiä. Meillä varttuneemmilla rakastaminen tarkoittaa aika pitkälle sitä, ettei ole syrjähyppyjä ja halutaan olla yhdessä.
Eihän meitä ole opetettu paijaamaan, mutta todellisia tunnevammasia ovat lyhyestä suhteesta toiseen hyppivät, jotka eivät edes tiedä, mitä rakastaminen on. Rakastaminen ja seksiaddikti eivät ole sama asia. Seksillä mässäily on itsekkyyttä, ei rakkautta.

Joku kuvittelee jotain itsestään vieläkin

Joku kuvittelee jotain itsestään vieläkin

  Tiedätkö mitä? Tälläinen ero naissä kirjoitteluissa on, että sinä kirjoitat satua ja minä totta. 
Kaiken lisäksi mulla on todisteet printattuna kassakaapissa

Lainaus käyttäjältä: simmo - 19.12.10 - klo:15:38

.,.että rakastaako jotakin?Ukko joskus kyssyy hempeellä hetkellä,että rakastanko häntä.Rehellisenä ihimisenä sanon,etten tiijä.No se ei oikein tykkää siitä,mutta minä sanon,etten rakasta ketään toistakaan miestä,niin se vähän sitte lauhtuu. Olen jotenkin tunnevammanen tai sanottasko traumatisoitunut. Mutta tartteeko tällä iällä olla rakastunut,eikö pelekkä kaveruus riitä. Minulle rakkaus on ollut pienestä pitäen jotenkin vieras käsite.Rakkaus tarttee monenlaista kehittymisvaihetta.Minä vaan en ole kokenut minkäänlaista kasvua sillä saralla.Lapsenlapsia rakastan,niitä joita saan hoitaa.Tuntuu ihanalta kun pieni käsi kiertyy kaulaan ja antaa suukon ja vielä sanoo:rakas mummo.Tuntuu,että sydän pakahtuu.Ei meitä sota-ajan jälkeen  syntyneitä rakastettu eikä paijattu.Vanhemmat eivät kyenneet siihen,heillä oli omat sotakauhut koettuna,eikä heiltä riittänyt syliä lapselle. Mutta eteenpäin on menty,tällaisena tunnevammaisenakin.
Haluan kirjoittaa tämän siksi,että uskosta huolimatta olen kaukana täydellisestä ihmisestä.
Jos sanoisin toisin,olisin fariseus.

Kyllä tuossa tapauksessa vastaukset "en tiedä" ja "rakastan" ovat yhtä rehellisiä. Meillä varttuneemmilla rakastaminen tarkoittaa aika pitkälle sitä, ettei ole syrjähyppyjä ja halutaan olla yhdessä.
Eihän meitä ole opetettu paijaamaan, mutta todellisia tunnevammasia ovat lyhyestä suhteesta toiseen hyppivät, jotka eivät edes tiedä, mitä rakastaminen on. Rakastaminen ja seksiaddikti eivät ole sama asia. Seksillä mässäily on itsekkyyttä, ei rakkautta.

Tohon seksuaalisuuten ei pitäisi suhtautua noin kielteisesti ...
Se on hyvin yksilökohtaista, mikä on kenenkin mielestä mässäilyä ja mikä sopiva määrä ?

Lainaus käyttäjältä: A.R.Vaja - 20.12.10 - klo:12:21

Sitä pitää kysyä Sepolta itseltään

    Siitä on sitten jo 10 vuotta ,kun Agronet oli hyvänä apuna meikäläisen eroprosessissa. Tosin hieman pääsi homma käsistä, kun en arvannut kuinka puuteessa ja kiimasia nää ukkomiehet olivat. Saattaa olla että sinäkin olit jonossa,ken ties.
   Mutta eikö se ole rakkautta, kun hommaa emännälle uuden ennen eroa. Näinhän se kävi. Tosin tää pohojalaanen ei kestäny ,kuin muutaman vuoden. Jätti omakotitalon ja häippäs. Ei huonompi diili meikäläiseltä. No toihan tuo exsä konjakkipullon siitä hyvästä.
  Niin että jos tarviitte konsulttiapua erossa, niin täältä sitä löytyy. Ei kannata jäädä suremaan ,vaan suunnitella ero huolella. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

  Kobra vois kirjuttaa kirjan niistä ajoista. Olihan se aika villiä vai mitä  http://www.saija.fi/index.php?1487
Joulukortilla ne muistaa meikäläistä tuolta ,vaikka en oo käynykkään. En ymmärrä

 

Hyvin suunniteltua eroa ei tartte aiva heti katua. Suunnittelu vaan ei ole helppoa jos on hyvästä syystä kiire.