Tämä ketju on tyyppiesimerkki siitä miksei yhteisten asioiden ajaminen onnistu. Meitä on ilmeisesti vielä aivan liikaa, kun on varaa keskinäiselle kateudelle. Heti ollaan laskemassa kuka nyt mahtaa voittaa eniten. Ei ole mitään väliä vaikka itse hiukan häviää ratkaisussa kunhan kukaan ei vain hyödy itseä enempää.

Itse olen siinä onnellisessa asemassa, ettei kiintiöiden arvonpoisto heiluta taloutta. Investoinnista on kertynyt sen verta aikaa, että kiintiöt ovat itsensä maksaneet.

Viime ja ensi kesänä investoivilla ei tilanne ole välttämättä yhtä ruusuinen, mutta annetaan heidän kärsiä hankintansa omissa nahoissaan, etteivät vain pääse hyötymään itseä enempää.

Mun pointti ei ole kateus vaan reilu kauppa. Jos jotain vaaditaan yhteisöltä, pitäis sen mun mielestä olla jotenkin perusteltavissa, koska yhteisön rahoille on tärkeämpiäkin kohteita. Pelkkä liiketoimintariskin realisoitumisen korvaaminen ei mun pirtaani sovi, vaikka kuinka olisi hallinnon vaatimasta kustannuserästä kysymys. Tuolla perusteella valtiolta olis rahaa/kompensaatiota vaatimassa aika moni yrittäjä. Kysymys on siitä, miten meidänkin maksamia verorahoja käytetään....

Tähän mennessä maatalousalalta on kyllä löytynyt riittävästi yhteistä tahtoa vaikuttaa maatalouspolitiikkaan, eikä jäljet aina vakuuta.