Tulipa käytyä Kokkolassa TilaArtturihankkeen päätösseminaarissa. Mukana olleiden tilojen satomääriä oli tarkasti punnittu ja selvitetty ja kustannuksia laskettu.
Pelkästään lohkokohtaisten tietojen keräämisessä on ollut melkoinen työ. 20 artturinäytettä vuodessa/tila ylittää keskivertotilan määrät varmaan kymmenkertaisesti.
Numeroiden valossa tulokset olivat hyviä.
Mutta... Miksi tälläisestä hankkeesta saa hankkeen ulkopuolinen näin vähän tietoa irti? Tähän on kuitenkin käytetty muutakin rahaa kuin mukana olleiden tilojen? Luulisi että tuollaiselta pohjalta saisi koottua jonkunlaisen hyvän rehunteon opuksen. Luulisi että seminaarimonisteeseen olisi voitu kirjata edes millä ketjuilla rehut on tehty tai mitkä ovat olleet tilatasolla parhaat nurmikasvilajikkeet tai seokset? Missä on ollut yleisimmät ja pahimmat virheet? Mihin panostamalla on saatu tulosta helpoiten parannettua?
Minna Toivakka ei halunnut kysyttäessä kertoa miten hyvään taloudelliseen tulokseen päästään. Mainosti vain pienryhmätoimintaa.
Koko loppuseminaari tuntui lopulta vain ProAgrian pienryhmä toiminnan mainokselta. Kusetuksen maku.
