Joskus jossaen pohojosessa, taesi joku tanssilava olla
istu tanssiinhakkuo outellen, tukka meleko tollerolla
muuvvan Matilta sen nimi oli, tosin en oo siitä ihan vissi
mutta oli hujuhajjuo roppiin pantu, järjestykseen kumpanenki tissi
Soetti orkesteri humppoa, vae oliko tuo voksie
niin muuvvan Aemo suavetukka, taesi tytön istumassa hoksie
ja kämmenesä yhteen hiero, sitte pilijäsä koetti
mietti sekunnin tae kaksi ja sitte ujjoutesa voetti
Sitten Matiltan luo sipsutteli, kumarti ja pyyti tanssiin luppaa
vähän punastellen tyttö myönty ja kohta mentiin pitkin tanssituppaa
Pijan Aemo supatteli tytön korvaan, meillä lehemijä on kuusi
ja viikon peästä meille tulloo kolomiviito-verkutsooni uusi
Jopa Matiltaki innostu, kun he siinä tanssilattijalla astu
ja ehkä, ihan pikkusen vaen, tytön pikkuhousut kastu
ja se mielessäsä hoaveili kuinka heinä kasvaes, huojuis tukkimettä
ja kuinka talavet suksen peällä, vettäes kantturoelle vettä
Ja huomasi jo toesetki, kuinka aamor jo jännitteli jousta
ja tiijjättä kun ruukovaapi pakkasella höyry tunkijosta nousta
niin samallaesta lämpövä ja kauneutta tunnelmassa nähtiin
ja kaekki oli varma, että nämä kaksi kohta tuijjottavat tähtiin
Vaen sitte sattu pokloomi, ihan pittää pyyhkie silimänurkkaa
kun kesken tanssin Aemo Matiltata silimiin suoraan kurkkaa
ja oesko peässy veärä sananen, taekka merkillinen ele
ja siitäpä jo jummiin meni, Matiltalta rakkauten rele
kae siksi hiipu lemmenliekki, niin se taesi mennä
ennää aamori ei nuolinesa heijjän peällä lennä
eikä Matiltakkaa Aemon vuosi poskijsa punnaa
ja se jeänynnä on vissiin, loppuijäks iliman munnaa
Elämä on parasta kometiijjaa
