Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
  • Tavallinen aihe

Aihe Puuha-Pete ja auringonkukkalaakson aarteet(Erkki.e.kukan mukaelma aiheesta)  (Luettu 1572 kertaa)

erkki.e.kukka

  • Aktiivi
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 244
  • erkki.e.kukka@hotmail.fi
Puuha-Pete ja auringonkukka laakson Aarteet  osa 1/12
(Alkuperäisteos Bob the builder/ Alkuperäinen kirjoittaja Iona Treahy)

Puuha-Pete heräsi kello 11.34 tiistai aamusta, oli viikonloppu venähtänyt vähän..
Piti kaiketi ryhtyä nauttimaan aamiaista, tulevaa nautintoa himmensi kuitenkin Puuha-Peten Kellotapulissa majaileva aamujysäri.
Puuha-Peten aamiainen oli kuitenkin pian valittu, vaihtoehtoina oli Annin tekemä eillinen siskonmakkarasoppa tai Vilpas-koiran koirankeksit. Hän valitsi jälkimmäiset.
Syötyään Puuha-Peten piti jo kiireesti rientää ulos jossa sovitusti Pusku jo odottelikin. Puskun, tuon punaisen puskutraktorin lavalla oli torstaina sinne Nosse nosturiauton nostama iso  ruostumattomasta teräksestä valmistettu sammio. Sen enempää viivyttelemättä Puuha-Pete jo hyppäsikin Puskun kyytiin ja sitten jo lähdettiinkin viimmein kohti Auringonkukkalaaksoa.
Laaksoa lähestyttäessä jo hyvän matkan päästä alkoi näkyä savua joka nousi Auringonkukkalaakson yllä leijailevia untuvaisia pilviä kohti.
Perillä odottelivatkin jo kärsimättöminä rouva Tuisku, Rolle katujyrä ja Hyrre betonimylly. He olivatkin jo saaneet tislattua pontikaksi Puuha-Peten ja Puskun keskiviikkona hyvissä ajoin tuoman ensimmäisen rankkisammion. Nyt tarvittiin tätä toista isompaa, sisällöltään hyvin käynyttä. Tästä toisesta tulisi luultavasti vielä parempaa valmista, olihan ensimmäiseen rankkierään jouduttu käyttämään kaikki se joka käy, jopa kisun viimmeisen kuukauden tekoset.
Puuha-Pete ei kestänyt kauempaa olla ilman tuota vastavalmistunutta ihanaa tislettä, sitä joka veisi inhottavan aamujysärin mennessään valuessaan pulskaa kurkkua alas kohti vatsaa ja noustessaan sitten armeliaasti kohti vaivattua päätä.
Oli siis kulunut kolme minuuttia siitä kun Puuha-Peten jalat olivat koskettaneet Auringonkukkalaakson kamaraa.
Samaan aikaan.. kylässä;
Putte linnunpelätin oli pujahtanut Annin luo kylään nähdessään Puuha-Peten ja Puskun kaasuttavan kohti Auringonkukkalaaksoa hetki sitten.
Putte tiesi hyvin mitä voisi Annin luona saada. Annin taas nähdessä Puten lähestyvän, hän riensi Puten eteen ja meni oitis polvilleen valmistautuen jo varsin tutuksi käyneeseen toimeen.. (jatkuu)
Tämän kukan loistoa ei muut rikkaruohot varjosta

emo-heikki

  • Vieras

pötsjölööm

  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 4297
  • Hämmästyksen sormi, ihmetyksen suussa

erkki.e.kukka

  • Aktiivi
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 244
  • erkki.e.kukka@hotmail.fi
Osa 2/12 Puuha-Pete ja auringonkukkalaakson aarteet (jatkoa)

Auringonkukkalaakson Pastori oli jo tavallisista tavoistaan poiketen lähtenyt pyöräretkelleen jo selvästi, tai enää niinkään selvästi jo ennen yhtätoista.
Kaartaessaan aivan Annin talon ohi horjuen tosin, jonka aivan orapihlaja-aidan takaa tie meni, Pastori pysähtyi kuullessaan tavallisuudesta poikkeavan äänen...
Ääni oli lähinnä rahnuttava, kuin hiekkapaperi olisi liukunut edestakaisin pitkin tikkuista puuta.
Tämän omituisen äänen jälkeen kuuluikin Pastorille jo tutumpi ääni orapihlaja-aidan takaa;
"Älä lopeta vielä", ääni joka vaikutti ilmiselvästi Puten ääneltä, tuon puisen kuvatuksen, vetelyksen...
Vastaus tulikin heti;
"Ai perkele, se on pakko, tikku lävisti kieleni" Anni vastasi.

Tämä riitti Pastorille; Pastori halusi puuttua ehdottomasti tilanteeseen.
Pastori ryntäsi läpi tuon piikkisen orapihlaja-aidan,
jonka piikki julkesi jopa läpäistä hartaan Pastorin kämmenen,
kiroamatta hän kuitenkin pyrki, ja pääsikin tuosta esteestään läpi.

Nähdessään tämän edessään ei hän kestänyt enempää; Puten tuon linnunpelättimen,suuren puisen tarvekalun Annin huulten välissä, tämän Annin, jota Pastori oli kolme vuotta sitten Rippileirillä niin sanoin kuvaamattomasti himonnut.
Silloin Anni ei kuitenkaan ilman 50 euroa ollut  suostunut samaan toimeen kuin nyt oli kyseessä Puten osalta joka sai tätä kyseessä olevaa ilman sen kumemmpaa rahallista panostusta, vaikka tältä nyt olisikin ollut kuitenkin turhaa mitään rahaa vaatiakkaan.

Pastori huomasi tilanteensa tulleen, ja sanoi Annille: "Voi hyvä lapsi, etkö muista mitä kuuluu vain rippikoulussa opetettuun parisuhteeseen?"
"Muistan kyllä, vastasi Anni. Mutta hän jatkoi:  Se ei koske linnunpelättimiä, ja Suihinotto linnunpelättimeltä on sallittua jos on eronnut kirkosta internetissa, kuten me teimme Puten kanssa jo puoli tuntia sitten.  (Jatkuu )
Tämän kukan loistoa ei muut rikkaruohot varjosta