Jälleen kerran joudun myöntämään akkamaisuuteni. Uskallan nimittäin väittää käyväni vaatekaupassa useammin, kuin moni kauniimman sukupuolen edustaja.
Katselin juuri vaatehyllyjäni ja siellä on siistissä nipussa Wurthin housuja, niitä suntishousun näköisiä, ainakin kymmenet, osa vielä avaamattomissa pusseissa.
Caterpillarin paitoja, niitä mustia ja sukkia myöskin melkoiset niput.
John Deeren, Valtran, Massikan, Alukarikan, Bridgestonen, Firestonen, ym. ym. haalareita järjettömät rekit.
Takkeja myöskin Mercedes, Lancia, Opel, JD, Fendt, AM-Teho, ym. ja onhan siellä Ojalankin tunnuksilla olevia Sievin tuliaisia.
Kenkäpuolelta myöskin löytyy nuo yleisimmät.
Vieläkö joku voi väittää, etten olisi käynyt vaatekaupoissa.
Nuo edellämainitut tuotteet tosin ovat kaikki ns. korruptiotuotteita, en siis ole niitä ostanut sanan varsinaisessa merkityksessä.
Niitä fiinimpiä vaatteita, joita joskus käytän minäkin, ostaa pääasiassa vaimoni, toki joskus olemme molemmat ostoksilla yhdessä, mutta harvemmin.
Niin huonosti ei vielä maatalous kannata että kylillä ilmaiseksi mainostaisin. Mitään korruptiovaateita en päälleni pistä. Huvittaa tai säälittää (päivästä riippuen) tuollainen tarve julistaa kuka konekauppias on viimeksi kusettanut.
Snickersin työvaatteet tuntuu hyviltä.
Muiden kuin työvaatteiden osto tapahtuu pakkotilanteen vallitessa hammasta purren. Mutta jos rouva haluaa vaatekauppoja kiertämään, se ei ole ongelma. Minun pinna kyllä kestää olla arvostelutuomarina. Vastavuoroisesti poiketaan sitten atk- , hifi- yms kauppaan eikä natinaa kuulu vaikka aikaa kuluisi.
