Eilen oli sitten se kairon reissu,ja täytyy sanoa,että kairosta ei voi kertoa,vaan se pitää nähdä
Se uskomaton väkimäärä oli tyrmistyttävää,poliisien partiointi turistien ympärillä konepistooleineen tuntui oudolta.Mutta he suojelevat turisteja ja ottavat sen työn erttäin vakavasti.Kiitin erästä poliisia,joka oli jo jonkun aikaa seurannut meitä,hymyilin maireasti,johon hän vastasi nyökkäämällä hyvin kunnioittavasti.He eivät jouda hymyilmään,koska hei seuraavat koko ajan valppaasti ympäristöä.Kairossa näimme satoja,ellei sitten ihan tuhansia keskeneräisiä kerrostaloja.Joissakin huoneistoissa oli tuikun valo,ehkä siellä joku koditon asui.
Suurin osa muistakin taloista oli kesken eräisiä,sen verran,ettei siitä tarvinnut maksaa veroja.
Kairossa ei kukaan kuole nälkään,koska kaikkein köyhimmille jaetaan leipää ilmaiseksi.Suvut ovat suuria ja kaikki pitävät huolta toisistaan.Kun kairossa oli ollut lehdessä juttu,että suomessa on joku vanhus ollut asunnossaan kuolleena vuosikausia,he olivat kauhistelleet sitä.He eivät voi käsittää,että ihminen hylätään ja ettei ketään sukulaista ole.
Olen vahvasti sitä mieltä,että rikkaus ja helppo elämä rappeuttaa ihmisen niin että hän ei enää välitä muista ihmisistä vaan suhtautuu ylimielisesti jopa omiin sukulaisiinsa.Köyhyys tekee ihmisestä kekseliään,hän joutuu keksimään joka päivä keinoja selviytyäkseen ja he osaavat iloita pienistäkin asioista. Täällä ei varakkaatkaan ihmiset pröystäile taloillaan,vaan ne on päältäpäin hyvin vaatimattomia,kaikki loisto on talon sisäpuolella.Muslimit harjoittavat myös hyväntekeväisyyttä,ainoa keino hyvittää synnit on jakaa almuja köyhille. Olemme nyt suezin kanavan suulla odottamassa pääsyä sinne.Siellä ajetaan hiljaa peräkkäin ja valtavia on nuo konttilaivat,jotka kuljettaa tavaraa sen läpi,kuin kerrostaloja
