Kyllä tässä ainakin yhdessä tapauksessa olisi ulkopuolista apua tar*****, ja vaikka tilalla koviakin ratkaisuja tehtiin niin vielä jäi jotenkin puuttumaan sellainen johdonmukaisuus. On koitettu kyllä tarjota apua,mutta jos ei haluta yhtään mitään maksaa niin ei viitsi ilmankaan mennä töihin...
[/quote]

 Taas kerran kysyisin mikä on neuvontajärjestön kokemus ja vastuu näissä touhuissa,rahastaahan ne kyllä osaavat...

No neuvonta järjestöltä ei saanu tähän tapaukseen mitään, no veroilmoituksen osasivat tehdä, mutta ei mielestäni muuta selkeää löytynyt sieltä kautta...

Olen entistä enemmän erään kolleegan kanssa samaa mieltä. Kun sanoi liki 10 vuotta sitten : Ei halua olla Ku...an suurin viljeliä vaan onnelisin .

"Maitotiloilla se porukka kai kaikista kypsintä on"

Kai se tähänkin ketjuun huumorikommentti on saatava

Sotkeudutaanpa tähänkin (vaikka ei ehkä pitäisi).
Aloituksessa mainitut ongelmat ovat kylläkin valitettavan tuttuja nykyään. Mun lääke noihin on aika raaka, kylmästi nurin vain. Parempi reilu konkurssi, kuin virua vuosikausia löyhässä hirressä, siinä ei mene kuin terveys.

Valitettavasti melkein joka kylästä löytyy aina muutama "agroholisti". Ostaa pellot hinnalla millä tahansa, maksaa aina kylän kovinta vuokraa ja vaihtaa traktoria vuoden välein. No, yksi ehkä vielä menisi, mutta kun parin kolmen mestarin pitää ryhtyä kilpailemaan vielä, ettei peltouskottavuus menisi, niin soppa on valmis. Nämä arvon kollegat vetää mennessään suohon sitten koko ammattikunnan. Eli jos ei persaus kestä sitä rellestämistä, niin nurin vaan ja mielellään aika pian. Tervehdyttää yleistä kustannustasoa kummasti.

Toinen vakava ongelma on "rakentamiskiima". Isännällä silmät kiiluu ja neuvojaa lappaa tekemässä jos minkäkinlaista laskelmaa. Alkuperäinen suunnitelma vähintäänkin tuplataan, ammattitaitoisen myyntimiehen vierailun jälkeen triplataan. Sitten vain otsa kirkkaana kohti jäävuorta ihmettelemään, että miten tässä nyt näin kävi. Jos edes yksi konkurssipesä haastaisi "asiantuntevan" neuvonnan oikeuteen laskelmistaan, niin saattaisi niihinkin tulla kummasti arkirealismia jatkossa.

Kolmas asia mikä tulee nyt mieleen, on sukupolvenvaihdos ehdot. Rahoitusehtoihin pitäisi liittää viiden vuoden työvaatimus vieraan töistä, vähentäisi kummasti vitutusta maatilalla omissa töissä. Vielä kun sen viisi vuotta asuu vuokralla omalla palkalla, eikä peräkammarissa "pappa betala" periaatteella, niin sekin sataa varmasti myöhemmin omaan laariin.

Itse kuljin maailmalla vieraantöissä 12 vuotta. Sen perusteella voin suoraan sanoa, että kyllä maanviljelys on pirun hieno ammatti. Pitää arvostaa omaa työtään, pitää pää kylmänä ja jalat maassa. Töitä saa kyllä tehdä pirusti, mutta en mää näitä hommia vaihtais.

Tällä tekstillä ei sitten ollut tarkoitus loukata ketään, ne on vaan mun näkemyksiä maatalouden nykytilaan.
Ai niin, niille jotka nyt kategorioi mut eläkettä odottelevaksi jäähdyttelijäksi, apevaunua pyörittää -97 vuoden Nyykkäri, se on ainut kone viime vuosituhannelta.

Sotkeudutaanpa tähänkin (vaikka ei ehkä pitäisi).
Aloituksessa mainitut ongelmat ovat kylläkin valitettavan tuttuja nykyään. Mun lääke noihin on aika raaka, kylmästi nurin vain. Parempi reilu konkurssi, kuin virua vuosikausia löyhässä hirressä, siinä ei mene kuin terveys.

Valitettavasti melkein joka kylästä löytyy aina muutama "agroholisti". Ostaa pellot hinnalla millä tahansa, maksaa aina kylän kovinta vuokraa ja vaihtaa traktoria vuoden välein. No, yksi ehkä vielä menisi, mutta kun parin kolmen mestarin pitää ryhtyä kilpailemaan vielä, ettei peltouskottavuus menisi, niin soppa on valmis. Nämä arvon kollegat vetää mennessään suohon sitten koko ammattikunnan. Eli jos ei persaus kestä sitä rellestämistä, niin nurin vaan ja mielellään aika pian. Tervehdyttää yleistä kustannustasoa kummasti.

Toinen vakava ongelma on "rakentamiskiima". Isännällä silmät kiiluu ja neuvojaa lappaa tekemässä jos minkäkinlaista laskelmaa. Alkuperäinen suunnitelma vähintäänkin tuplataan, ammattitaitoisen myyntimiehen vierailun jälkeen triplataan. Sitten vain otsa kirkkaana kohti jäävuorta ihmettelemään, että miten tässä nyt näin kävi. Jos edes yksi konkurssipesä haastaisi "asiantuntevan" neuvonnan oikeuteen laskelmistaan, niin saattaisi niihinkin tulla kummasti arkirealismia jatkossa.

Kolmas asia mikä tulee nyt mieleen, on sukupolvenvaihdos ehdot. Rahoitusehtoihin pitäisi liittää viiden vuoden työvaatimus vieraan töistä, vähentäisi kummasti vitutusta maatilalla omissa töissä. Vielä kun sen viisi vuotta asuu vuokralla omalla palkalla, eikä peräkammarissa "pappa betala" periaatteella, niin sekin sataa varmasti myöhemmin omaan laariin.

Itse kuljin maailmalla vieraantöissä 12 vuotta. Sen perusteella voin suoraan sanoa, että kyllä maanviljelys on pirun hieno ammatti. Pitää arvostaa omaa työtään, pitää pää kylmänä ja jalat maassa. Töitä saa kyllä tehdä pirusti, mutta en mää näitä hommia vaihtais.

Tällä tekstillä ei sitten ollut tarkoitus loukata ketään, ne on vaan mun näkemyksiä maatalouden nykytilaan.
Ai niin, niille jotka nyt kategorioi mut eläkettä odottelevaksi jäähdyttelijäksi, apevaunua pyörittää -97 vuoden Nyykkäri, se on ainut kone viime vuosituhannelta.

 Täysin samaamieltä,kyllä se pellonhintakin asettuu realistiselle tasolle kun lopetetaan näitten inoilijoitten saattohoito ajoissa.

 Myös tuohon yllyttäjien vastuuseen pitäs kiinnittää huomiota,onhan niitä tuomioita jaettu jostain kiihotuksesta joitain vastaan tuolla muissa jutuissa.
 Kyllä se tulos tulee isäntäväen osaamisesta ja ahkeruudesta ja tietystihän sitä pitää olla sitä tuuriakin mukana,ei se kannattamaton tuhraaminen muutu kannattavaksi vaikka sitä kuinka suurennettaisiin.
 Nää investointituekin valuvat van suoraan kaupalle,se nähtiin aikoinaanhyvin selvästi noiden kuivureiden kohdalla ja kyllä täällä karjapuolellakin olen ollut havaitsevani samaajuttua.
 Sitten vielä tää Euroon siirtyminen hämärtää monelta tuon hintatietoisuuden,kun nyt kertoo noita pienempienkin juttujen hintoja sillä karkeasti ottaen kuudella niin markka-aikana olisi voitu katsoa kalliiksi saati sitten nää isommat projektit,kymmenen miljoonan navetta olisi ollut melkoinen investointi mutta nythän sitä pitää sellainen olla vähintään

itse kuulun juuri niihin jotka on vähän kerinny tehdä muillekkin hommia ja asustellu vuokralla jne ja tosi on kyllä että maataloushommat on ihan ykköstä. Ropleemana on vaan että vaikka kaiken tekis jatkuvasti suurinpiirtein oikein niin ei tahdo tulot riittää omaan toimeentuloon ja menoihin vaan rahaa on otettava jostain muualta. Kyllä alan pitäisi olla sellainen että oikeilla valinnoilla pitäisi koska vaan pystyä laajentamaan. Näin siis täältä etelästä.

"Maitotiloilla se porukka kai kaikista kypsintä on"

Kai se tähänkin ketjuun huumorikommentti on saatava

Oliko tuo minun lauseeni  Koetin tuossa yhteen lauseeseen tiivistää sen miten minä tämän asian olen kokenut. Maitotilalla on enemmän suunnittelua vaativia prosesseja (hieno sana) kuin muilla tuntemillani tuotannonaloilla. Stressi vie ihmiseltä kyvyn hallita näiden työvaiheiden kehittämisen. Vahinkoa tapahtuu välittömästi tai viiveellä. Esimerkiksi: Siemennysten epäonnistuminen, umpiajan ruokinnan epäonnistuminen (vaikka jollakin puolivuotiskaudella) tai hiehojen laiminlyönti tuhoaa taloutta vääjäämättä seuraavien 2-3 vuoden ajan. Eli = tuotoksesta pois. MINUN mielestäni laajentaneiden tilojen yleisesti melko alhaiset tuotokset johtuvat juuri näistä seikoista.

Mullitiloilla on taloudellisesti vielä tiukempaa. Mutta tämä tiukkuus on enemmän "rakenteellista"-> lihan hinta on liian huono. Ei mullitiloilla ole yhtä paljon työvaiheita joiden vaikutus näkyy vuosia tilan kannattavuudessa.

Lainaus käyttäjältä: Tractor Grip - 20.10.10 - klo:23:25

"Maitotiloilla se porukka kai kaikista kypsintä on"

Kai se tähänkin ketjuun huumorikommentti on saatava

MINUN mielestäni laajentaneiden tilojen yleisesti melko alhaiset tuotokset johtuvat juuri näistä seikoista.

Mullitiloilla on taloudellisesti vielä tiukempaa. Mutta tämä tiukkuus on enemmän "rakenteellista"-> lihan hinta on liian huono. Ei mullitiloilla ole yhtä paljon työvaiheita joiden vaikutus näkyy vuosia tilan kannattavuudessa.

Emakkohommissa on samaa kuin lypsykarjalla. Eli lyhyt herp(b)aantuminen voi näkyä pitkään. Mutta niitä aikaisia aamulypsyjä ei ole. Ne syövät henkilöä kun sesonkitöiden ja hälytystehtävien (eläinten sairastumiset, tapaturmat, laiterikot) jälkeen pitäisi olla aamuyöllä tarkkana tuottamassa E-laatua.

Mulkensoneilla toisaalta puuttuu jatkuva mittaus. ELi tieto huonosta kasvusta jollain jaksolla tulee pitkällä viiveellä. Kriisiaikoina säännölliset punnitukset helposti lykkääntyvät. Maitotankista tai munien pakkauslinjalta voi seurata reaaliajassa ruokinnan onnistumista, sialla ja siipikarjalla rytmi on niin nopea, että vahinkoa ei ehdi tulla pitkään.

Mullien osalta ongelma on tuotannon järkyttävän huono hyötysuhde. Massoja kulkee miljoonatolkulla, mutta lopputuotetta tulee pieni nokare. TUkea pitää tulla joka vaiheeseen kunnolla jotta pyörii.

Vieraan töissä ei ennen tilanpitoa ehtinyt olla, ja päivääkään en ole maajussiksi ryhtymistä katunut. Kannattavuus on hyvä, vaikkei suurtila olekaan. 

Lainaus käyttäjältä: JoHaRa - 21.10.10 - klo:08:35

Lainaus käyttäjältä: Tractor Grip - 20.10.10 - klo:23:25

"Maitotiloilla se porukka kai kaikista kypsintä on"

Kai se tähänkin ketjuun huumorikommentti on saatava

MINUN mielestäni laajentaneiden tilojen yleisesti melko alhaiset tuotokset johtuvat juuri näistä seikoista.

Mullitiloilla on taloudellisesti vielä tiukempaa. Mutta tämä tiukkuus on enemmän "rakenteellista"-> lihan hinta on liian huono. Ei mullitiloilla ole yhtä paljon työvaiheita joiden vaikutus näkyy vuosia tilan kannattavuudessa.

Emakkohommissa on samaa kuin lypsykarjalla. Eli lyhyt herp(b)aantuminen voi näkyä pitkään. Mutta niitä aikaisia aamulypsyjä ei ole. Ne syövät henkilöä kun sesonkitöiden ja hälytystehtävien (eläinten sairastumiset, tapaturmat, laiterikot) jälkeen pitäisi olla aamuyöllä tarkkana tuottamassa E-laatua.

Mulkensoneilla toisaalta puuttuu jatkuva mittaus. ELi tieto huonosta kasvusta jollain jaksolla tulee pitkällä viiveellä. Kriisiaikoina säännölliset punnitukset helposti lykkääntyvät. Maitotankista tai munien pakkauslinjalta voi seurata reaaliajassa ruokinnan onnistumista, sialla ja siipikarjalla rytmi on niin nopea, että vahinkoa ei ehdi tulla pitkään.

Mullien osalta ongelma on tuotannon järkyttävän huono hyötysuhde. Massoja kulkee miljoonatolkulla, mutta lopputuotetta tulee pieni nokare. TUkea pitää tulla joka vaiheeseen kunnolla jotta pyörii.

Olen kuullut sanottavan että porsastuotanto (emakkosikala)  on vaativampi työmaa kuin lypsykarjan hoitaminen. En tunne sikahommia (olen kyllä ollut sikalassa töissä) joten en ota tähän kantaa.

Lainaus käyttäjältä: cosmic_cowboy - 21.10.10 - klo:09:36

Lainaus käyttäjältä: JoHaRa - 21.10.10 - klo:08:35

Lainaus käyttäjältä: Tractor Grip - 20.10.10 - klo:23:25

"Maitotiloilla se porukka kai kaikista kypsintä on"

Kai se tähänkin ketjuun huumorikommentti on saatava

MINUN mielestäni laajentaneiden tilojen yleisesti melko alhaiset tuotokset johtuvat juuri näistä seikoista.

Mullitiloilla on taloudellisesti vielä tiukempaa. Mutta tämä tiukkuus on enemmän "rakenteellista"-> lihan hinta on liian huono. Ei mullitiloilla ole yhtä paljon työvaiheita joiden vaikutus näkyy vuosia tilan kannattavuudessa.

Emakkohommissa on samaa kuin lypsykarjalla. Eli lyhyt herp(b)aantuminen voi näkyä pitkään. Mutta niitä aikaisia aamulypsyjä ei ole. Ne syövät henkilöä kun sesonkitöiden ja hälytystehtävien (eläinten sairastumiset, tapaturmat, laiterikot) jälkeen pitäisi olla aamuyöllä tarkkana tuottamassa E-laatua.

Mulkensoneilla toisaalta puuttuu jatkuva mittaus. ELi tieto huonosta kasvusta jollain jaksolla tulee pitkällä viiveellä. Kriisiaikoina säännölliset punnitukset helposti lykkääntyvät. Maitotankista tai munien pakkauslinjalta voi seurata reaaliajassa ruokinnan onnistumista, sialla ja siipikarjalla rytmi on niin nopea, että vahinkoa ei ehdi tulla pitkään.

Mullien osalta ongelma on tuotannon järkyttävän huono hyötysuhde. Massoja kulkee miljoonatolkulla, mutta lopputuotetta tulee pieni nokare. TUkea pitää tulla joka vaiheeseen kunnolla jotta pyörii.

Olen kuullut sanottavan että porsastuotanto (emakkosikala)  on vaativampi työmaa kuin lypsykarjan hoitaminen. En tunne sikahommia (olen kyllä ollut sikalassa töissä) joten en ota tähän kantaa.

Yleisesti ottaen oma tuotantosuunta on yksi työläimmistä ja muutenkin vaativimmista, kun taas naapuritilan tuotantosuunta on sekä fyysisesti, että henkisesti kevyempää.
Ainakin tällainen olo iskee varsin helposti yhdelle jos toiselle, oli tuotantosuunta mikä hyvänsä.

Maidontuotanto, emakot, munivat kanat, broilerit ja kalkkunat ovat varmaankin monessa mielessä haastavimpia ja vaativat kohtuu suuren työmäärän. Lisäksi asioita joissa voi tehdä tulokseen vaikuttavan virheen on useita. Yhdistävä tekijä on että kaikki nämä ovat varsin työvoimavaltaisia.
Toisaalta lihanaudat, -siat, teurasbroilerit ja -kalkkunat ovat "yksinkertaisempia" hoitaa, mutta niiden kanssa pelataan pienemmällä marginaalilla, joten hyvinkin pieni virhe voi viedä koko tuloksen. Kaikki ovatkin varsin pääomavaltaisia.
Eli suo siellä, vetelä täällä.

En usko, että tuotantosuunnalla on sinällään vaikutusta työn raskauteen. Jokaisessa tuotantosuunnassa on niitä jotka pärjäävät ja niitä jotka eivät. Henkisesti yhtenä pahimmista asioista pitäisin ympäristön ja yhteiskunnan jatkuvaa painetta, mikä tulee ilmi byrokratiassa, lehdistössä tai aivan vain naapurien puheista ns. rivien välistä. Paremmat tuottajahinnat eivät välttämättä tilannetta korjaa, sillä niillä on usein tapana toimia tietynlaisena kustannusautomaattina. Tärkeämpää olisi muuttaatoimintatapoja ja saada tietynlaista ulkopuolista näkemystä omiin tekemisiin. Kuinka se sitten tapahtuu on eri asia.

Tämä Kohta-Siippoolan Kaapoo on fiksu kaveri  Monien muiden joukossa.

On muuten hyvin mielenkiintoista: Jos täällä ruvetaan keskustelemaan järkevästä tai haasteellisista asioista, niin moni kirjoittaja paljastuu hyvin järkeväksi ja asioita ajatelleeksi ihmiseksi. Maaseudulla on totisesti toivoa mikäli tällainen järki siirtyy puheista myös tekemiseen 

Tämä Kohta-Siippoolan Kaapoo on fiksu kaveri  Monien muiden joukossa.

On muuten hyvin mielenkiintoista: Jos täällä ruvetaan keskustelemaan järkevästä tai haasteellisista asioista, niin moni kirjoittaja paljastuu hyvin järkeväksi ja asioita ajatelleeksi ihmiseksi. Maaseudulla on totisesti toivoa mikäli tällainen järki siirtyy puheista myös tekemiseen 

tälläisissä aiheissa jää se #ittuilu vähäseksi... verrattuna koneasioihin??

minä olen myös sillä kannalla että maanviljelys ja eläintenpito on tosi hieno ammatti. onhan tässä vaikeita tilanteita aina välillä. itse olin myös maailmalla palkkatyössä monia vuosia, niin sitä arvostaa omaa työtä. itsellä on myös ollut aina jalat maassa, investointien suhteen kalusto on toimivaa muttei aivan uusinta uutta, käytettyja autoja ja traktoreita sekä muuta kalustoa. mitä nyt pystyy ostamaan. osan hommista teetän urakoitsijoilla, kaikkea ei kannata eikä jaksa tehdä itse. päivät on  pitkiä mutta niin ne on keikka hommissakin kun pitää vielä ajaa työmaalle. tässä työt löytyy enimmäkseen omasta pihasta se on iso plussa. yrittämisessä tärkeintä on huolehtia omasta jaksamisesta jos se loppuu niin loppuu yritystoimintakin. kohtuu pienelläkin tilalla voi elää kun pitää kustannukset kurissa, eikä lähde ylivelkaantumaan. onhan tuosta kesästä selvitty vaikka maidon hinta kävi matalalla, menoja tahtoo olla enemmän kuin tuloja. on elettävä varojensa mukaan, hyvinä aikoina varautuu huonoihin aikoihin. olemassa olevan toiminnan tehostaminen on kannattavampaa kuin laajentaminen.