Peiliin katsomalla löytyy se suurin syyllinen, kun talous investoidaan pilalle.
Eiköhän se suurin syyllinen ole tuolla neuvonnan puolella..
Eihän ne likviditeettilaskelmat takaa mitään tulevia hintoja sen paremmin maito-liha kun viljapuolellakaan,eikä se suuri tuotannon määrä merkitse välttämättä tuotannon kannattavuutta..
Te-keskus vaatii investoinnin rahoitusta varten likvilaskelman ja prorahastus sen toimittaa. Lain pykälät on täytetty. Likvillä ei välttämättä ole mitää tekemistä reaalimaailman kanssa mutta rahoitus tulee. Likvi siis tehdään virkamiehiä, ei maatilaa varten.
Likvistä voi olla oikeaa hyötyä jos tilalla on pitkänajan suunnitelma tulevasta toiminasta, likvi tehdään riittävän realistisesti ja suunnitelmaa noudatetaan. Mutta jos toiminnan pitkäjänteisyys kattaa konekuvastojen ilmestymisvälin, ei mistään talousneuvonnasta ole apua...
Mitä suuremaksi toiminta kasvaa sitä pienemmillä asioilla tulos lopulta tehdään. Esimerkiksi kuivikkeiden oikealla ostoajankohdalla ja paikalla voi tehdä liki kymppitonnin säästön. Sellaiset menoerät jotka pienessä mittakaavassa ovat liki merkityksettömiä, ovatkin investoinnin jälkeen niitä joihin pitää riittää huomiota.
