Kuinka olette tilallanne pohtineet tilan sisäisen ravinnekierron toimivuutta? Kysymys on herännyt mieleeni seurattuani joitakin keskusteluja, joissa viljelijöillä tuntuu jääneen tämä asia pohtimatta.

Esimerkiksi lannankäytön suhteen usein tuntuu kantavana toimintaperiaatteena olevan "hävittäminen" - kunhan saadaan tuupattua johonkin lähelle, analyysit teetetään jokin muu kuin todellinen lannan hyödyntäminen mielessä, ja lannan käyttö kirjataan "optimaalisesti" lohkokorteille ja tärvellään samalla monen vuoden suunnitelmallisuus monilta lohkoilta.

Miksi on näin? Onko teollinen lannoite vielä niin halpaa, että sitä pitää saada väkisin käyttää enemmän? Onko lannan merkitys vähäisempi kuin nykyiset ravinneanalyysit osoittaa? Onko levityskustannukset niin merkittävä syy, että tämä panos kannattaa hukata?

Vai onko tämä viljelijän ainoa tapa kapinoida "koneistoa" vastaan?

Omia pohdintojani:

Taannoinen lannoitteiden hinnannousu vaikutti kyllä selvästi lannan arvostukseen, aivan selvästi sen käyttöä tuolloin pohdittiin tarkemmin ja sitä jopa kyseltiin kotieläintiloilta kasvinviljelytiloille.

Lannanlevityskustannusten suhteen moni kokee säästävänsä merkittävästi siinä, että kaikki ajetaan ns. navetantakusille. Ainakin omaa kalustoa käyttävillä tässä on kuitenkin usein kyse enemmän tunteesta kuin tiedosta - pääosa lannanlevityksen kustannuksista on  kiinteitä kalustokustannuksia, jotka eivät juuri muutu siitä ajetaanko niillä lähelle tai kauas.

Omien kokemusten perusteella kuitenkin kannustaisin pohtimaan lannankäyttöä pitkällä aikavälillä. Kiertosuunnitelmassani on jatkuvasti pohdittuna 5 vuotta eteenpäin sekä kasvikierto että lannankäyttö. Ja tämän 14 vuoden aikana jonka olen luomuna viljellyt, olen huomannut maiden kasvukunnon todella selkeän paranemisen. Aika pitkälle lasken tämän kokonaisvaltaisen suunnittelun ansioksi, säännöllinen viljelykierto ja ravinteidenhallinta koko kierron mittakaavassa tuottaa tulosta.

1. teollinen lannoite on liian halpaa
2. ajan säästö kun haalitaan peltoa 100km päässä tilakeskuksesta, jonka 
    seurauksena ajetaankin "paperilla" lannoitetta pellolle ja isännällä on kaksi
    viljelysuunitelmaa/viljelykirjanpitoa. Toinen tarkastajalle,toinen itselle.

Fiksua pohdintaa...

Suunnitelmat (viljely/lannoitus) perustuvat melkein aina vain lain ja tukiehtojen vaatimusten täyttämiseen -> Järkeä ja taloudellisia optimeja ei käytetä.

Pitäisi väsätä joku Excel jolla näitä asioita voisi paremmin optimoida.

Siihen maailman aikaan, kun meillä vielä oli lehmiä, lantaa todella ajettiin vain lähimmille pelloille. Syy oli aika selkeästi se, että kalusto oli niin vanhaa ja alkeellista, että työteho ei ollut kovin ihmeellinen. Myös aika oli kortilla. Siinä oli aina stressiä mukana, kun toiset lähti jo äestämään, niin meillä ajettiin vielä lantaa. Allekirjoitan täysin nuo puheet suunnittelun tärkeydestä. Meillä oli just sitä, että paperilla oli kaikenlaisia koukeroita, myös viljelykierto monelta osin hyvin puutteellinen. Siirryin saman tien jonkinlaisen 5-vuotissuunnitelman käyttöön, kun talon sain. Viljelykiertoa lisätty yms. Nää ei ole mitään helppoja juttuja, kun talo on täysin kaavoihinsa kangistunut ja ns. kehittämistyö on jätetty tekemättä. Mennään vaan niinkuin aina ennenkin.

Tähän(kin) näkisin syynä ucd:n mainostaman maksuvalmiuskannattavuustuotannon. Lyhyellä aikavälillä lannan hävittäminen lähipelloille on "kannattavaa", rahaa kassasta menee vähemmän. Useiden vuosien perspektiiviä harva tuottaja ajattelee, saati sitten suunnittelee jotain sen mukaan.

Lannan käyttö vuosittain ravinnetarpeiden mukaan on kuitenkin samanlainen investointi kuin peruskalkituskin, takaisinmaksu kestää useamman vuoden. Käytännössä takaisinmaksu käynnistyy vasta muutaman vuoden kuluttua.

Kyllä se vain on niin kun tehostetaan lannan käyttö viimeisen päälle niin sillä tekee oikeasti rahaa. Lietteen sijoittaminen kannattaa kun saadaan typpi huomattavasti paremmin talteen kuin hajalevityksenä. Mielestäni hajalevitystä ei kannata mitenkään taloudellisesti harrastaa, juurikin jo tämän typpihäviön kautta. Nyt kun on jo sijoitustuet niin eihän sitä kannata edes itse ajaa sitä lietettä sinne pellolle vaan käyttää urakoitsijaa jolla on sihoittava vaunu.

Tais olla tämän viikon MaasTullissa Purholan tilasta, oikein sydämeen pisti kun isäntä oli kommentoinu kun pellot on lähellä niin lannan HÄVITTÄMINEN on helppoa. Kunpa kaikki ymmäärtäs kuinka paljon hellä on "rahaa" siellä lietesäiliössä oikein hyödynnettynä. Ajatusmalleja pitäisi saada kovastikin uudistettua.

Seuraavalle ympäristötukikaudelle suunnitellaan jotain, jolla saataisiin lanta jakautumaan tilojen kesken tehokkaammin. Tässä käsiteltiin tilan sisäistä jakautumista. Savimaiden viljelijöillä kevättöiden ajoitus on todella kriittistä ja sitä ei haluta lannanajolla riskeerata.

Itse allekirjoitan Wejjon teesit ja samat systeemit ovat käytössä. Orgaaninen aines, hiiltä ja typpeä, on pellossa sellaista "wanhaa woimaa", joka vuosienkin kuluttua näkyy kasvustoissa. Lähipeltoihin huijatut valtavat annokset raakaa lietettä voivat nujertaa maan mikrobit.

Oiskin sitä lantaa edes riittävästi omiin tarpeisiin. No kuitenkin osan viljanviljelijöiden asenne tuntuu olevan ettei lietettä oteta vaikka saisi ilmaiseksi. Ku se on kuulemma niin hankalaa ja haisevaa ja naapuritkaan eivät tykkää.

Kyllä se on silloin tosi hyvää "bisnestä" tuo homma ku on varaa ostella ennemmi apulantaa. Tosin tämänkin tapaus on sivutoiminen...

Laskepa ensin. Paljonko yhdessä kuutiossa on raviteita? Paljonko se kuljettaminen maksaa. Aivan sama saako jonkun multaustuen, lähellekin saa. Jossain se raja tulee vastaan.

Taas luomuviljelijät osaavat neuvoa  Sama tekniika käytössä tavanomaisilla. Ero vain siinä luomussa ei riitä ravinteet jos satoa tulee ja se vaihdetaan rahaksi.

Laskepa ensin. Paljonko yhdessä kuutiossa on raviteita? Paljonko se kuljettaminen maksaa. Aivan sama saako jonkun multaustuen, lähellekin saa. Jossain se raja tulee vastaan.

Taas luomuviljelijät osaavat neuvoa  Sama tekniika käytössä tavanomaisilla. Ero vain siinä luomussa ei riitä ravinteet jos satoa tulee ja se vaihdetaan rahaksi.

Tässä tää likvitäppärin laskutaito tulee. Orgaanisella aineella on muutakin kuin laskennallinen ravinnearvo just tähän kasvukauden hetkeen. Rehuntuotanto on kokonaisuus, josta tää tyyppi ei saa edes kiinni. Lähipellosta otetaan kalirikasta rehua ja kauempana kärvistellään puuttesta. Pahimmillaan laitetaan sitä änkoota, kun se nurmi tarvii sitä kalia ja lehmät on kontillaan joka poikimisella. Paalataan tietenkin, eihän sen rehun tarvi tasalaatuusta olla...Tähänkin todisteeksi riittää, kun vilkaisee proorahastuksen terveysraporttia ja vertailutilojen hoitoja......

Lannanlevitys on REHUNTUOTANNON kustannus, ei maidontuotannon. Vaikka kuinka yrittävät neuvonnassa sitä muuksi vääntää.

Orgaanisella aineella on muutakin kuin laskennallinen ravinnearvo just tähän kasvukauden hetkeen. Rehuntuotanto on kokonaisuus...klip

Hyvä, juuri tämä oli ajatukseni. Ei riitä pelkkä kasvukauden mittainen tarkastelu ja kasvikohtainen laskenta, asiaa on tarkasteltava koko kasvikierron mitalla ja maalajikohtaisesti.

Esim. itsellä on kiertosuunnitelmassa vilja (tai rypsi) - vilja+ns - nurmi - nurmi - nurmi (tai yksiv.virnaseoskasvusto)  lannan käyttökohtina pääsääntöisesti tuo puhdas vilja tai rypsi, karkeilla kivennäismailla myös tuo suojavilja, ja sitten tarvittaessa yksiv.nurmille lähinnä kivennäismaille. Multavat ja rapamaat kalitilanteen mukaan. Virtsa/tarhojen valumavedet sitten nurmille mieluiten vasta 2.satovuonna ja toiselle sadolle, etten häiritse typensidontaa. Ja tämä on omassa systeemissä osoittautunut toimivaksi.

Yksioikoinen lohkokohtainen kustannuslaskenta vertaillen levityskustannuksia vs. apulannan hintaa, johtaa helposti kokonaisuuden unohtamiseen. Jos tilalla aletaan jokaista tehtävää ajattelemaan yksittäisenä tapahtumana, löytyy aina se huonommin kannattava kohta joka "kannattaa" jättää pois.

Tietenkin mahdollisuuksien mukaan tässäkin kannattaa etsiä yhteistyötä, etäällä olevien lohkojen lannanlevitystä voidaan esim. vaihtaa lähempänä olevan naapurin kanssa, tai sitten em. yhteistyötä viljatilojen kanssa. Täälläpäin nämäkin kuviot onnistuvat, vaatii toki ensisijaisesti jotta OMA asenne yhteistyöhön kunnossa.

Lannankäytössä pitäisi kehittää edullinen ja tehokas separointi laiteisto että voidaan uusintavuorossa oleville peltolohkoille ajaa  ennen muokkausta kiintoaines(sisältää lähes kaiken lannan fosforin kerralla voidaan ajaa 5 vuoden tasausjakson määrä kiintoainesta) ja nurmimultaimilla rehualalle neste(sisältää suurimman osan typestä).

Laskepa ensin. Paljonko yhdessä kuutiossa on raviteita? Paljonko se kuljettaminen maksaa. Aivan sama saako jonkun multaustuen, lähellekin saa. Jossain se raja tulee vastaan.

Taas luomuviljelijät osaavat neuvoa  Sama tekniika käytössä tavanomaisilla. Ero vain siinä luomussa ei riitä ravinteet jos satoa tulee ja se vaihdetaan rahaksi.

Kolmisen vuotta sitten laskettiin mikä on taloudellinen kuljetus etäisyys lietteelle kun verrattiin apulannan ravinnemääriin. Sen hetkisillä polttoaineen ja apulantojen hinnoilla saatiin 8km raja, jonka jälkeen oli taloudellisempaa käyttää apulantaa. Ehkä näppituntumalta se voi tällä hetkellä pyöriä siellä 7km kohdilla.

Niin ja silloin ei kaiken lisäksi muuten tunnettu ollenkaan multaustukea, jos se nyt huomioidaan niin tuo etäisyys on varmastikin siinä 8km helposti.

Lainaus käyttäjältä: viiri45 - 31.07.10 - klo:14:30

Laskepa ensin. Paljonko yhdessä kuutiossa on raviteita? Paljonko se kuljettaminen maksaa. Aivan sama saako jonkun multaustuen, lähellekin saa. Jossain se raja tulee vastaan.

Taas luomuviljelijät osaavat neuvoa  Sama tekniika käytössä tavanomaisilla. Ero vain siinä luomussa ei riitä ravinteet jos satoa tulee ja se vaihdetaan rahaksi.

Kolmisen vuotta sitten laskettiin mikä on taloudellinen kuljetus etäisyys lietteelle kun verrattiin apulannan ravinnemääriin. Sen hetkisillä polttoaineen ja apulantojen hinnoilla saatiin 8km raja, jonka jälkeen oli taloudellisempaa käyttää apulantaa. Ehkä näppituntumalta se voi tällä hetkellä pyöriä siellä 7km kohdilla.

Niin ja silloin ei kaiken lisäksi muuten tunnettu ollenkaan multaustukea, jos se nyt huomioidaan niin tuo etäisyys on varmastikin siinä 8km helposti.

Niin yhteiskunta on saanut raivioiden tukikelvotomuudella aikaan sen että tukien kiilto silmissä haalitaan peltoa mistä saadaan.Pahimmillaan yli 20km päästä. Kun tila kokonaisuuden kannalta olisi järkevintä 10 km, mielellään sen alle.