Kaurajokea alajuoksulle virtasi vieno protkonpaskan haju.
Timppalta meinasi lähteä taju.
Yläjuoksua kohti vesuri kädessä meni Timppa mielessään tappelun remu.
Pian palasi kotiin tyytyväinen Timppa ja enää ei tuntunut paskan lemu. 
Tuumi asiastaan Timppa: -Tämä vesurikeikkani aivan turhaa oli, voittamaton Protkomies otti maani ja valtakuntani.
Haisee maillani pian väkevä broiskun paska, ei auta, en pärjää tiluskisassa, jumalauta.
Tää siltakin allani taipuu, on taakkani kova, mieleni valtaa kaipuu.
Iltasella kuului pihalta pian taas krahinaa, oliko sillä pirun Czepelimiehelläkin vielä asiaa?
Noh, ei hätää, piikkipyörät sieltä vain näkyi, avulias Jonnemies onneksi kylään taas pistäytyi.
Avautui pian Timppa Jonnemiehelle: -Mitä nyt, olen mies myrkyn syönyt. Valtakuntani, puolisoni, kaikki meni. Mikä lie kohtaloni?
Tuli Jonnemiehellekin heti hätä, mitä mitä?? -On siis vaimosi nyt luona tämän Czepelimiehen?
... Siispä onkin meillä aihe suruun yhteinen.
