Pelto kaipaa niitä apilattomia vuosia. Muuten kasvusto alkaa taantumaan vuosien varrella-> Apilasato jää aina pienemmäksi ja pienemmäksi. Ainakin luomuhommissa tavoite lienee se että apila katkaistaan 4 vuoden välein ja sitten on pari apilatonta vuotta.
Minä ole siis testaillut sitä että tapan apilan typellä neljäntenä vuotena jotta voin uudistaa nurmen uudelleen apilapitoisena. Ja se onnistuu vasta tuolla 80 kilon typpitasolla. Eikö ole teoriassa aika fiksua 
Itse asiaan: itse en tiedä, mitä puna-apilan ulkoisia merkkejä pitäisi tarkkailla D-arvo mielessä. Mutta näyttää aika hyvin seurailevan timoteita viikon viiveellä, eli siitä voisi hakea merkkiä. Muuten seoksen (ei kait kukaan viljele puhdasta apilaa?) korjuuaikaa pitää katsoa seossuhteella eli paljonko on heinää ja apilaa. Yllättävän usein sitä heinää on kuitenkin yllättävän paljon eli apila on helposti runsaan näköistä, mutta kun kuiva-ainesatoa katsotaan, meneekin enemmän mausteen puolelle. Mikä sekin on ihan OK, naapurikylän tuttu sanoi apilanviljelyyn lähdettyään, että vaikkei sitä siilorehussa paljoa silmävaraisesti näytäkään olevan, niin jostain keskituotokseen tuli se tonni lisää...
Ja noita apilattomia vuosia todella tarvitaan. Jos kaikki pellot ovat vihreän tuotannossa, niin yksivuotisia pari väliin ennen uuden apilanurmen perustamista. Tuohon typellä tappamiseen ja sitä kautta pellon "puhdistumiseen" apilan patogeeneistä en usko niin paljoa. Yksivuotisia tarvitaan myös lannan järkevään sijoittamiseen, ellei sitten lietettä kasvustoon aja (mikä sekään ei ole huono vaihtoehto).
Petri
