Tässä todella hyvä näkökulma tukikeskusteluun, tukia muodossa jos toisessa saavat myös yhteisakunnan hyväosaiset, juuri ne, jotka ruoka suussa haukkuvat maajussien tukia, kannattaa lukea!! Ja erityisesti Auliksen ja hengenheimolaistensa.
http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=511265Kolumnit
Hyväosaisten pyhät tuet
tiistai 15.06.2010
Tässä tulkinta eräästä viime viikon uutisesta: vakuutusyhtiöiden mielestä yksityiset lääkäriasemat teettävät asiakkaillaan ylihintaisia tai jopa turhia kokeita. Vakuutus tai työterveyshuolto takaa sen, ettei potilas huutele hintojen perään.
Sanomalehti kysyi kadulla ihmisiltä, ovatko yksityisten teettämät kokeet liian kalliita. Neljällä viidestä vastaajasta ei ollut mitään käsitystä hinnoista, koska kaikki oli tehty työterveyshuollon piikkiin.
Yksi onneton oli joutunut maksamaan ultraäänen itse, ja viimeistään kassalla oli tehnyt kipeää.
* * *
Katuhaastattelu kuvaa hyvin työssä käyvien keskituloisten asennetta. Matteus muotoilee sen Isossa kirjassa näin: Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?
Maatalouden, maahanmuuttajien ynnä muiden tuista me kyllä jaksamme pitää kirjaa, mutta emme näe, millaisessa tukiviidakossa itse elämme.
Ei työterveyshuoltokaan taivaasta tule. Viime kädessä se kustannetaan verovaroista. Se on siis tuki, jota me emme tukena pidä - tai emme vain halua nähdä sen todellista luonnetta.
Työterveyshuolto on työterveyshuoltolakiin (1383/2001) perustuvaa ehkäisevää terveydenhoitoa. Työnantaja saa Kelasta korvausta tarpeellisista ja kohtuullisista työterveyshuollon ja sairaanhoidon kustannuksista.
Lain mukaan työterveyshuollon pitäisi siis olla ensi sijassa ehkäisevää, ei hoitavaa. Mutta jos työssä käyvä jonottaa terveyskeskukseen vaikkapa kuumeen takia, siellä kysytään, miksi et mene työterveyshuoltoon.
Työterveyshuolto on yhä enemmän työikäisten oma terveyskeskus, jota käyttäjän näkökulmasta ylläpitää jokin näkymätön taho. Näennäisesti sen maksaa työnantaja, joka kuitenkin saa tukea Kelasta, joka saa rahansa yhteiskunnalta, joka taas kerää ne erilaisin veroin meiltä kaikilta...
* * *
Eurooppalaiset pakkosäästöt tavoittavat Suomen viimeistään ensi vuoden vaalien jälkeen. Me olemme naureskelleet kreikkalaisten omituisille tukiautomaateille, joilla valtio on ajettu konkurssin partaalle.
On niitä maan tapoja meilläkin, ja niistä hyötyvät myös ne, jotka eivät yhteiskunnan tukea tarvitsisi. Mutta kun järjestelmä on kerran luotu, siitä luopuminen tai edes sen rajaaminen näyttää olevan poliittisesti mahdotonta.
Yhteiskunnallinen sokeus estää meitä keskituloisia näkemästä saajan rooliamme. Me tuomitsemme maatalous- tai toimeentulotuet, mutta nimitämme omia tukiamme oikeuksiksi. Otamme ne vastaan ja protestoimme ankarasti, jos joku haluaa puuttua niihin.
Mitä muuta kuin yhteiskunnan tukea on esimerkiksi asuntolainan korkovähennysoikeus? Tai oikeus vähentää ay-jäsenmaksu verotuksessa? Tai vuodesta toiseen jatkuva kotitalousvähennyksen maksimi?
Nyt on alkamassa kova vääntö suunnitelmista poistaa asuntolainan korkovähennysoikeus tai ainakin rajoittaa sitä. Se on sama kuin pääomatulojen veroprosentti eli 28 prosenttia maksetuista koroista.
Saajiaan valikoimaton tuki kuuluu myös hyvätuloisille ja rikkaille, joilla on mahdollisuus hyödyntää sitä maksimaalisesti ja jopa keinotella sillä.
"Lainaa ei kannata maksaa pois jos jostain muualta saa korkomenoa suurempaa tuottoa", neuvoo joku keskustelupalstalla. Suurelle osalle kansasta jo omistusasuntoon kiinni pääsy on vaikeaa ja vähennysoikeuden ylärajan tavoittelu aivan mahdotonta.
Mahdetaanko tulevassa vaalikampanjassa päästä loputtomien lupausten sijasta älylliseen säästökeskusteluun esimerkiksi näistä hyväosaisten tuista? Epäilen.
KOLUMNI
MARKKU KULMALA
markku.kulmala@ilkka.fi
