Musta kissa vetää nokosia pirtin pöydällä. Kissalle antaa rauhan talousneuvos, maanviljelijä Olli Laaninen, kotimaisen maidon tuottaja, joka on ajanut maanviljelijöiden asiaa yli 40 vuotta.
Laaninen tuntee viljelijän työn. Navetassa märehtii 28 lypsylehmää.
Hän on elänyt kotitilallaan vauvasta asti. Maatilan nimi on Kalmokangas. Se oli Laanisen äidin vanhempien kotipaikka, jonka isännäksi oli kaavailtu äidin veljeä. Tämän kaaduttua sodassa Laanisen äiti otti puolisonsa kanssa tilan hoitoonsa.
Omaa peltoa on 30 hehtaaria ja vuokramaita vähän yli 20. Metsää on vähän yli 40 hehtaaria. Laaninen luonnehtii maatilaa keskikokoiseksi EU-tilaksi.
Työtä
tekemällä
– Töitä on riittävästi, ja kyllä tällä pärjää, isäntä toteaa.
Maitoa tuotetaan vuodessa 200 000 litraa, mikä tarkoittaa toistasataatuhatta euroa liikevaihtoa. Tilalle on palkattu työntekijä isännän luottamustoimien vuoksi.
Laaninen on työskennellyt viljelijöiden etujärjestöissä parikymmenvuotiaasta asti. Suomen viljelijäväestö on opetellut EU-säädöksiä toistakymmentä vuotta.
– Kyllä ne pitää jo tuntea. Edunvalvonta on vaativaa. Erityissopimuksia tarvitaan, ja niiden aikaansaaminen on oma taiteenlajinsa, jossa olen saanut olla mukana, Laaninen myhäilee.
Lobbaaminen on hoidettava. Se vaatii reissaamista. Onkin hienoa, että lentokenttä sijaitsee Liperissä.
Laaninen napsauttaa kuvayhteyden navettaan. Kamera seuraa levollista karjaa navetassa. Toisin oli joulunpyhinä, kun sairastunut lehmä piti kauhakuormaajalla siirtää sairasparteen, jossa sitä piti käännellä kyljeltä toiselle. Onneksi se toipui.
Laaniselle viljelijän paras vuodenaika on syksy, kun sato on korjattu. Talvella tehdään paperityöt.
Jatketaan
lobbaamista
Maanviljelijän ammatti oli Laaniselle aikoinaan luonteva valinta. Tila on vanha asuinpaikka. Kivinavetassa on vuosiluku 1858. Äidin suku osti maatilan 1930-luvulla.
– Aika luontevasti jäin tähän lapsista vanhimpana, hän luonnehtii. Hänen veljensä Timo on Suomenmaan päätoimittaja. Laaninen itse oli KM-Yhtymän hallintoneuvoston puheenjohtaja 80-luvun lopulta, kunnes saneerasi virkansa pois.
– Se oli näköalapaikka elinkeinoelämään, Laaninen toteaa.
Keskustapuolueessa hän toimi nuorena miehenä kunnallispolitiikassa, mutta valitsi sitten etujärjestöissä toimimisen. Kotipitäjälleen hän toivoo kaikkea hyvää.
– Yleisesti voi ihmetellä sitä, etteivät peruspalvelut ole kohentuneet, vaikka kansantulo on noussut. Asioiden arvojärjestys on muuttunut, Laaninen arvioi.
Hän kehottaa pohjoiskarjalaisia edelleen panemaan voimansa likoon järjestöissä ja yhteisessä edunvalvonnassa, joita tarvitaan tästä eteenpäinkin.
60 vuotta: Olli Laaninen
Syntynyt 9.1. 1949 Joensuun Laulutalossa.
Koulutus: keskikoulu Liperissä, Siikasalmen maamieskoulu 1966–67.
Varusmiespalvelu Kontiorannassa 1969–70. Luutnantti.
Avioliitto 1990. Puoliso Riitta o.s. Vuorjoki. Lapset Ville,17, ja Topi,15.
Ura tuottajien etujärjestöissä alkoi 1967 Nuorten tuottajien Liperin yhdistyksen pj:na. Liperin Osuusmeijerin hallituksen pj. MTK Pohjois-Karjalan pj. MTK:n Maitovaltuuskunnan pj.
Talousneuvos 2007. MTK:n kunniamerkki 2007. Suomen Valkoisen Ruusun ansioristi 1999.
Ei vastaanottoa merkkipäivänä.
