Asían tekee kinkkiseksi se, että kaikki tapahtui hallitusneuvottelujen aikaan. Jos keskusta olisi luvannut Tiuralle ministerin salkun, niin hallitusneuvottelut olisivat katkenneet siihen paikkaan.
Hallitusneuvottelujen aikana tämä tapaus oli kiusallinen kaikille hallituspuolueille. Siksi se haluttiin pitää silloin salassa. Marja Tiurakaan ei tuonut hallitushalujaan silloin julkisuuteen.
Tulee tässä vain mieleen eräs entisen SMP:n kunnallisvaltuutettu. Hän riitautui oman ryhmänsä kanssa ja tarjoutui keskustan ehdokkaaksi kunnallisvaaleissa. Keskusta kieltäytyi miehen ehdokkuudesta. Kyllä näitä juttuja on ollut ja tulee olemaan tulevaisuudessakin.
Totta varmaan tämäkin, mutta tämän jutun tekee kinkkiseksi nimenomaan se, että Tiura käytti Merisaloa välikätenä, eli Merisalon vaalituki puolueelle ja myös Tiuralle tuli näinollen ehdolliseksi tueksi, eli tälle tuelle vaadittiin tavallaan vastine, eli ministerin paikkaa Tiuralle
?
Tässä mielessä hommassa kuljetaan jo laillisuuden rajamailla, herää kysymys että onko kyseessä lahjus vai mikä on kyseessä, kiristys ehkä
?
Tapaus osoittaa vaan sen, että Vanhanen ja Katainen ei alistuneet Merisalon ja Tiuran vehkeilyyn, joka oli ehkä jopa laitonta toimintaa
?
Siinä mielessä suurten puolueiden johtajille pitää nostaa hattua, tuohan osoittaa selkärankaisuutta.
