Hottentottilaulu
Thorbjørn Enger
Asui kerran Afrikassa Chickadua-joella
pikkupoika Huua Kotti musta, kuin pesty noella.
Ei ollut puettu Kallen tavoin,
Kulki melkein paljain navoin.
Siten kulki Huua Kotti,
hän oli oikea hottentotti.
Naapurina kuningas asui bambumajassansa
sekä kuninkaan rouva ja tytär ynnä koko kansa.
Kuninkaan varpaassa oli känsä
sekä rengas nenässänsä.
Hän oli paksu kuin kaskelotti,
mutta oli hauska hottentotti.
Metsän peitossa kylä oli aivan joen rannassa,
usein nähtiin norsulauma ja leijonan jälkiä sannassa.
Metsään ei siis mennyt kukaan,
ellei ottanut keihästä mukaan.
Aina sen myöskin Huua otti,
hän oli kunnon hottentotti.
Kerran yöllä kylä nukkui, kuului kumma kahina.
Heräsi nyt Huua heti: Mikä on tuo rahina?
Silloin Huua oivalsi:
Nyt on jotain hullusti!
Tiesi myöskin Huua Kotti:
ei se voi olla hottentotti.
Ei leijonaksi myöskään voinut Huua sitä luulla,
Papu-heimon kuiskaukset tännekin voi kuulla.
Tekeillä on ryöstöretki,
kohta hyökkäyksen hetki.
Meistä on jo tehty motti,
nukkuu joka hottentotti.
Hän ryömii ulos kuulostelleen käsi korvan takana
ja ryömii sitten rummulle, oli kalpea kuin lakana.
Hän otti rummun suurimman,
ja kaikki kuuli kuminan.
Rummutti niin Huua Kotti:
Ylös joka hottentotti!
Rosvojoukko rynnistää jo kylää kohti tuolta,
valmiina on hottentoti, enää ei nyt huolta.
Hyökätessään rosvot näki:
hereillä on kylän väki.
Kohta jalat alleen otti,
nauroi pikku hottentotti!
Riemastui nyt kuningas ynnä koko kansa.
Kokki kaatoi kaakaota heille pannustansa.
Alkoivat he tanssia,
kuningas myös mukana.
Aamuun asti kesti hotti,
Niin sitä tanssii hottentotti!
Näin kuningas hän lausui: ”Huuan teen mä prinssikseni.
Saat omaksesi jalkapallon sekä tyttäreni
ja koko loppuikäsi
sä kuninkaan oot kaveri.”
Punastui jo Huua Kotti,
vaikka oli musta hottentotti.
Thorbjørn Enger
suom. Jukka Virtanen
