Se pelko suuren muutoksen aiheuttamasta haitasta on mielestäni se pienin paha. Rumeksia tarttee vaan olla hankittuna että saa vattat sitte taas "iskuun". Poikimiset helppoja, ei ketoosia, ei tuumoottuneita utareita, ei tulehduksia, vasikat laihoja ja virkoosia. Käytännössä pelkkää "kuivaaheinää" umpielukoille. Ennen poikimista nostetana noin 2 kiloon väkirehu. Riskitapauksille acetona dry halvauksia vastaan.
Niin?
Mitä muita etuja on? Nuo pääsääntöisesti on jo olemassa erillisruokinnallakin.
Tietty jos aperuokinta vie tulehduksetkin pois (ninkus kirjoitit) niin sitten se on kyllä käänteentekevä.
[/quote]
Eipä tuosta aperuokinnasta ole kokemusta.. Se tulehduksien väheneminen liittyy lähinnä stressirasituksen vähenemiseen, ku ei ole utare tuumootuksissa, eikä ketoaineenvaihduntaa ole niinpaljon kuin "yliruokitulla". Mutta sitä vain että samoja elukoita sitä kerta ruokitaan niin onko se ape sitten niipaljon erilaista? Eli ensin seos lysyssä oleville, ja sitte jos myllyyn jää sitä väkevää apetta, niin sinne lisäksi olkea/karkeaa heinää ja se umpilehmille+hiehoille? Taikka jos on parsinavettaihanuus niin vaikka pienkuormaajalla ajaa mullinheinää umpilehmille? Pihatoissa ne elukat varmaan erotellaan, jotta saadaan se diettiruoka joutilaille? Ja se pienkuormaaja taktiika onnistuu sielläkin, paitti mattosysteemissä.. Eli kun ape sekoittuu niin siiä odotellessa ajaa heinän umpilehmille..
jokku käyttää rypsionolkea umpiappeen lisänä. Näkemyksiä?
