pekka:
joo, päästiin taas tänne agronettiin. äiti oli sukuloimassa keuruulla. pitäs varmaan olla oma nimimerkki, on hiukka liikaa toisen armoilla täsä kohtaa.
heikki :
veis kyl aikalailla tilaa jos meillä kaikilla olis oma nimimerkki
pekka :
joo, mut eipähän tarttis aina odotella ett koska toinen on sillä tuulellla eyt voitais kirjautua
heikki :
eihän äiti jaksa tämmöstä nettijuttua.....
pekka :
oot aina ollu vähän tommonen äitin poika
heikki :
varo sanojasi, muista : äidin viimeinen tahto.....
pekka :
yhtymä on yhtymä, lasten lakiosa on lasten lakiosa
heikki :
vähän huono päivä vai?
pekka :
kumpis meistä kahdesta kaatoikaan sen rypsikuorman ?
heikki :
se rumpu lossas, kuka kukutti kärryn liian täyteen?
pekka :
ja kukahan varotti ettei se rumpu kestä ?
heikki :
vakuutushan sen korvas
pekka :
muttei peräkärryä. renkaat vipottaa vieläkin
heikki :
eipähän pekkaa näkyny, kun rypsiä ojasta säkitettiin, äitin kanssa
äiti :
riita seis, nyt tuli pojille nukkumaanmenoaika. en miälelläni kommentoi näitä....
