"ottakaa markkinoilta"- ohjetta on noudatettu a-b alueilla ja markkinoilta otetun tulon turvin kyetty investoimaan koneisiin ja vapaa-aikaan asianmukaisella tavalla. C-aluella on toimittu ohjessäännön vastaisesti, ei ole otettu markkinoilta ja on jäänyt tuloa saamatta.
Mutta jos on vielä enemmän jäänyt menoa syntymättä, niin eikös silloin ole tullut voittoa enemmän? Olisiko yrittäjyydessä tällä kohden ollut enemmän ketteryyttä, jota on palkittu?
Petri
Muut menokohdat ovat likimain puolet suurempia etelän tiloilla, mutta sitten kone- ja renkikustannus yhteensä yli kolminkertainen. Eroa yli 30ke tai 600 e/ha tai 25c/kg painotetussakin keskiarvossa. Palkkavaatimus on kuitenkin pohjoisessa suurempi!
Siis että kuinka??
Muut menokohdat ovat likimain puolet suurempia etelän tiloilla, mutta sitten kone- ja renkikustannus yhteensä yli kolminkertainen. Eroa yli 30ke tai 600 e/ha tai 25c/kg painotetussakin keskiarvossa. Palkkavaatimus on kuitenkin pohjoisessa suurempi!
Taustaa ja alueidenvälistä tilarakenteen eroa kun enemmän pohtii, niin c-alueen sikatilat ovat olleet paljon pienempiä ja ovat edelleenkin pienempiä sekä selvästi velkaisempia.
Sikapuolella yksikön suuruudella on ratkaiseva vaikutus kannattavuuteen nautaenemmistöosuuskuntien sikatiloille kehittämän ja laajentamiseen pakottavan pistehintajärjestelmän takia. Pienen ja ison yksikön tuottajahinnoissa on voinut olla kymmenien prosenttien ero, ja lopputuloksessa kaikki logistiset edut ja kiinteiden kustannusten erot huomioiden vielä tuottajahintaeroakin suurempi ero.
Jos ajatellaan laajentamisedellytyksiä etelän ja pohjoisen sikatilalla eu-kaudella, niin tokihan investoinneissa etelää on tuetttu enemmän ja sillä on oma osansa kokoeroissa ja velkaisuuseroissa. Eteläänhän juntattiin alkuvuosina jopa 80% tukia ilman kustannuserittelyä ja sikaloiden vakiovarustukseen eli kuivureihin vieläkin suurempaa tukea, kun samaan aikaan eläintuetkin olivat etelässä suuremmat peltotuesta puhumattakaan.
Samaan aikaan nauta&maitu ajettu etelässä alas joten lannasta on ollut jopa kysyntäää paikoin ja lannanlevitysalahan on paljon edullisempi kuin pellon vuokraus tai osto.
Pohjoisessakin sikatilojen tukien alentuessa etelän mukana, kannattavuutta on varamstikkin haettu laajentamalla kovallakin rahalla ja se näkyy tilojen kassassa. Siellä nautasektori on laajentanut hyvien tukien turvin paikoin paljonkin ja oletettavasti sikatilojenkin laajentamisen edellyttämä pinta-ala on jouduttu hankkimaan rahalla useammin kuin etelässä juuri nautapaine-eron vuoksi. Ja se näkyy tilastossa siten että otantatiloilla pohjoisessa peltoa 15% enemmän, mutta liikevaihtoa kuitenkin etelässä 50% enemmän.
Laajentumisten tiellä oleva maapinta-ala kun on hankittu velalla, niin liikevaihdosta on tuloutettava enemmän palkkaa kuten tilatoista näkyykin. Etelässä rahaa on käytetty enemmän koneisiin ja elpymisajan sijaistamiskustannuksiin.
