Aiemmin yritin kehitellä keskustelua kilpailuista hahmottaakseni asian olemusta, mutta ei avautunut. Ilmeisesti kuitenkin sikatilat käyvät keskinäistä kamppailua ja nautatilat eivät? Kamppaailaanko kilpailuissa tukimääristä, kokonaistulosta, tuloksesta vai mistä? Kilpailut ja niiden vääristymä olivat etenkin vuosi sitten näkyvästi esillä kun tukieroista uutisoitiin, kysehän on siis melko vakavasta asiasta, eikös?

Aiemmin yritin kehitellä keskustelua kilpailuista hahmottaakseni asian olemusta, mutta ei avautunut. Ilmeisesti kuitenkin sikatilat käyvät keskinäistä kamppailua ja nautatilat eivät? Kamppaailaanko kilpailuissa tukimääristä, kokonaistulosta, tuloksesta vai mistä? Kilpailut ja niiden vääristymä olivat etenkin vuosi sitten näkyvästi esillä kun tukieroista uutisoitiin, kysehän on siis melko vakavasta asiasta, eikös?

Voisiko?

Lainaus käyttäjältä: AimoMela - 17.12.09 - klo:08:34

Lainaus käyttäjältä: Kunnon ihminen - 16.12.09 - klo:20:42

Muistatteko Jakke Jäyhän? Se kirjoitteli viime talvena ja keväänä ihan samalla lailla sika-asioista kuin nyt korven ukko, silläkin oli piiiitkiä sepustuksia, joissa oli kovasti lukuja ja laskelmia, ehkä tää korven äijä on entinen Jakke Jäyhä?

Niin, arvauksiahan voi aina esittää...

Olen aiemmin kritisoinut korvenukkoa ja viitsinyt edes juttujaan lukea mutta itse asiassa tässä ja tuossa
http://keskustelukanava.agronet.fi/agronet/index.php?topic=14503.0
ketjussa hän esittää ihan perusteltuja kantoja ja perusteltuja kysymyksiä varsinkin poronpurijalle mutta jostakin kumman syystä vastausta ei tule? Oliskohan korvenukko sittenkin vaikka jakkejäyhä, piti ensin porukkaa pilkkanaan kirjoittamalla puutaheinää ja sitten kun porukat oli varomattomia niin pistikin pahoja ja porukat seinää vasten?

Avasin uuden ketjun samasta aiheesta ja poistan sen vanhan kun se eksyi vähän aiheesta. Ketjuun näkyy edelleen välillä tulevan jotakin uuttakin, siis tuohon
http://www.soininvaara.fi/2009/11/28/maatalouden-siirto-pohjoiseen-on-virhe

Kävi vain mielessä että voisiko tuo "Kansallinen tuki vääristää" olla se jakke jäyhä josta täällä vieläkin mainitaan? Näkyi kirjoittavan myös tuohon
http://www.soininvaara.fi/2009/12/19/anttilalla-syytaa-taas-rahaa
aiheeseen ja asiaa oli sekin. Kaverilla tuntuu olevan numerot hallussa ja faktat kanssa, saas nähdä mitä vielä tulee.

Eemeli olisi kyllä saanut pysyä keskustelusta poissa...

Epäilen muuten että emo-heikki on "lapinmies" kun on aika lailla samaa juttua mutta sitten kun pitäisi pystyä luvut kumoamaan niin käy kuten täälläkin eli menee vaan retoriikan puolelle siirtymisestä ja muusta. Jos nimimerkki olisi joku muu niin poronpurija voisi olla "Paalimies" mutta mutta...

Hienoa kun olette pystynyt asian kiteyttämään ihan pariin lauseeseen.

[

On vedottu alueiden ammattitaitoeroon,

****** Maantieteellinen ammattitaitoero on vain sinun pienessä päässäsi. Tottakai sikamiestenkin keskuudessa on ammattitaidossa eroja, mutta on naurettavaa väittää tämän eron olevan maantieteellinen.






Oma mielipiteeni on muotoutunut siten että alueellisten ammattitaito- eli älykkyyserojen vaikutus ei sittenkään voi olla kovin suuri.

***** Tämäpä yllätys! Tähän asti olet viikkotolkulla rummuttanut keksimäsi eron vaikutuksen lähes ratkaisevaksi... Siehän sälli oot!

 

  Kaikille lienee ylläolevan perusteella selvää että pohjoisen alueen sikatilojen peltotuet on siirrettävä vähintäänkin kokonaisuudessan etelän sikatiloille.


***** Ylläoleva perusteella on selvää ainoastaan se että sinut olisi pikimmiten siirettävä hoitoon!  

Tuo minun eläinmääräoletukseni perustui Sinun aineistoosi ja sarakkeeseen "eläinostot". Siinä näkyi noin 50% enemmän kuluja A ja B alueella kuin C-alueella. Muistaakseni sinä itse tyrmäsit tämän väitteen vetoamalla eläintukien samaan suuruusluokkaan.

En ole sikapuolen aSIANtuntija joten älä suinkaan vedä johtopäätöksiä minun arvailujeni perusteella.

Mutta kiintoisa laskelma. Odotan innolla vastaavia muilta aloilta, mutta pliis: JOs viitsit tätä vaivaa nähdä niin tao luvut suoraan vaikka Excellin. Ehkä näitä lukuja voisi joku vaikka hyödyntää ja tarkistaa.

Seuraavaksi suoritamme vastaavan kipailutilannetarkastelun lihanauta- sekä myös, emolehmätiloilta, koska äärimmäisen tärkeäähän on että kilpailut eivät vääristy, eikös?

Aiemmin yritin kehitellä keskustelua kilpailuista hahmottaakseni asian olemusta, mutta ei avautunut. Ilmeisesti kuitenkin sikatilat käyvät keskinäistä kamppailua ja nautatilat eivät? Kamppaailaanko kilpailuissa tukimääristä, kokonaistulosta, tuloksesta vai mistä? Kilpailut ja niiden vääristymä olivat etenkin vuosi sitten näkyvästi esillä kun tukieroista uutisoitiin, kysehän on siis melko vakavasta asiasta, eikös?

Nautapuolella vasikoista tuli vaillinki viime vuosikymmenellä. Uusia toimintamalleja kehitettiin ja hintoja korotettiin. Tarjonta kasvoi kyllä, mutta kovin usein on AB-alueelta vaskoilla matka C-alueelle loppukasvatukseen kun korkeamman tuen ansiosta siellä voi maksaa enemmän. Kilpailemme vasikoista.

Eläintukia siirtyi samoihin aikoihin pellon kautta maksettavaksi. Kilpailu lisäpellosta on paikallista, mutta nautatilojen maksukyvyllä on tarjolla kakkossijoja, ei peltoa. Kilpailemme pellosta.

Oli tuossa joskus kloppi kesähommissa, palkkakehitys 5->6->7 €/h. Menipä sitten korkeasuhdanten lopuilla kiviä latomaan kesäksi 13€/h. Kilpailemme työvoimasta.

Minulla on laskelma tukierojen vaikutuksista. Mutta kertokaapa joku miten kaivan ne entisen tietokoneen kovalevyltä. Kone kypsähti, luultavasti kovalevy olisi ehjä??

Lainaus käyttäjältä: korven ukko - 14.01.10 - klo:16:37

Seuraavaksi suoritamme vastaavan kipailutilannetarkastelun lihanauta- sekä myös, emolehmätiloilta, koska äärimmäisen tärkeäähän on että kilpailut eivät vääristy, eikös?

Lainaus käyttäjältä: korven ukko - 14.01.10 - klo:11:28

Aiemmin yritin kehitellä keskustelua kilpailuista hahmottaakseni asian olemusta, mutta ei avautunut. Ilmeisesti kuitenkin sikatilat käyvät keskinäistä kamppailua ja nautatilat eivät? Kamppaailaanko kilpailuissa tukimääristä, kokonaistulosta, tuloksesta vai mistä? Kilpailut ja niiden vääristymä olivat etenkin vuosi sitten näkyvästi esillä kun tukieroista uutisoitiin, kysehän on siis melko vakavasta asiasta, eikös?

Nautapuolella vasikoista tuli vaillinki viime vuosikymmenellä. Uusia toimintamalleja kehitettiin ja hintoja korotettiin. Tarjonta kasvoi kyllä, mutta kovin usein on AB-alueelta vaskoilla matka C-alueelle loppukasvatukseen kun korkeamman tuen ansiosta siellä voi maksaa enemmän. Kilpailemme vasikoista.

Eläintukia siirtyi samoihin aikoihin pellon kautta maksettavaksi. Kilpailu lisäpellosta on paikallista, mutta nautatilojen maksukyvyllä on tarjolla kakkossijoja, ei peltoa. Kilpailemme pellosta.

Oli tuossa joskus kloppi kesähommissa, palkkakehitys 5->6->7 €/h. Menipä sitten korkeasuhdanten lopuilla kiviä latomaan kesäksi 13€/h. Kilpailemme työvoimasta.

Minulla on laskelma tukierojen vaikutuksista. Mutta kertokaapa joku miten kaivan ne entisen tietokoneen kovalevyltä. Kone kypsähti, luultavasti kovalevy olisi ehjä??

Miltä tukialueelta hakkeri hyökkäys tuli?

Minulla on laskelma tukierojen vaikutuksista. Mutta kertokaapa joku miten kaivan ne entisen tietokoneen kovalevyltä. Kone kypsähti, luultavasti kovalevy olisi ehjä??

Oikeesti? Aika helposti. Kuis vanha kone, onko siinä IDE-levy ja SATA-levy? Jos on yli 4 vuotta vanha niin on IDE-levy, sitten on pari vuotta joko tai ja alle 2 vuotta niin SATA-levy veikkaisin. Jos on IDE-levy niin homma on oikeastaan aikas helppo. Otat ja ruuvaat levyn irti kotelosta ja irrotat virtakaapelin ja leveän IDE-kaapelin. Kävelet jonkun toisen  koneen luo, virta pois ja avaat kotelon ja etsit siitä CD(DVD)-aseman ja irrotat siitä virtakaapelin ja IDE-kaapelin ja laitat ne kiinni siihen kovalevyys ja laitat sen johonkin silleen että ei heti putoo eikä piirilevypuoli osu mihinkään mutta kiinni ei tarvii ruuvata. Sitten kun olet hankkinut etukäteen USB-kiintolevyn niin kopsaat vaan kaikki tiedostot siltä kiintolevyltäsi sille USB-levylle ja se on sitten siinä.

Mikä voi mennä pieleen? Se toinen kone voikin yrittää bootata siltä sun kiintolevyltäsi => voi tapahtua aika hassuja juttuja kun ajurit ja muut on ihan per-c:stä mutta voisi jopa toimia. Jos se CD-asema ei olekaan omassa kaapelissaan vaan IDE-kiintolevyn slave-levynä niin joko kone ei boottaa ollenkaan tai sitten satunnaisesti jommalta kummalta levyltä. Tämä on helppo hoitaa jumpperoimalla oma levysi slave-levyksi.

Sitten jos levysi on SATA-levy (sellainen kapeapäinen yleensä punainen liitäntäkaapeli) niin sitten homma menee monimutkaisemmaksi. Tarttee löytää SATA-liitännällä oleva kone ja siellä sitten osattava kytkeä oikea kaapeli ja sitä rataa mutta jos on vanhempi kone niin veikkaan että IDE-levy jossa sellainen leveä lattaliitin. Ei se oikeastaan monimutkaisempi juttu ole tuolla SATA-levyllä jos on vapaa kaapeli, yleensä pitäisi löytyä.

Lainaus käyttäjältä: cosmic_cowboy - 14.01.10 - klo:17:48

Lainaus käyttäjältä: korven ukko - 14.01.10 - klo:16:37

Seuraavaksi suoritamme vastaavan kipailutilannetarkastelun lihanauta- sekä myös, emolehmätiloilta, koska äärimmäisen tärkeäähän on että kilpailut eivät vääristy, eikös?

Lainaus käyttäjältä: korven ukko - 14.01.10 - klo:11:28

Aiemmin yritin kehitellä keskustelua kilpailuista hahmottaakseni asian olemusta, mutta ei avautunut. Ilmeisesti kuitenkin sikatilat käyvät keskinäistä kamppailua ja nautatilat eivät? Kamppaailaanko kilpailuissa tukimääristä, kokonaistulosta, tuloksesta vai mistä? Kilpailut ja niiden vääristymä olivat etenkin vuosi sitten näkyvästi esillä kun tukieroista uutisoitiin, kysehän on siis melko vakavasta asiasta, eikös?

Nautapuolella vasikoista tuli vaillinki viime vuosikymmenellä. Uusia toimintamalleja kehitettiin ja hintoja korotettiin. Tarjonta kasvoi kyllä, mutta kovin usein on AB-alueelta vaskoilla matka C-alueelle loppukasvatukseen kun korkeamman tuen ansiosta siellä voi maksaa enemmän. Kilpailemme vasikoista.

Eläintukia siirtyi samoihin aikoihin pellon kautta maksettavaksi. Kilpailu lisäpellosta on paikallista, mutta nautatilojen maksukyvyllä on tarjolla kakkossijoja, ei peltoa. Kilpailemme pellosta.

Oli tuossa joskus kloppi kesähommissa, palkkakehitys 5->6->7 €/h. Menipä sitten korkeasuhdanten lopuilla kiviä latomaan kesäksi 13€/h. Kilpailemme työvoimasta.

Minulla on laskelma tukierojen vaikutuksista. Mutta kertokaapa joku miten kaivan ne entisen tietokoneen kovalevyltä. Kone kypsähti, luultavasti kovalevy olisi ehjä??

Miltä tukialueelta hakkeri hyökkäys tuli?

Ehkä Lappeen rannasta, tai Eura joelta, mutta ei ainakaan Rova niemeltä.

Selvisikin että MaaJussi77 muistelema tukieron suruus ei ole todellinen, vaan harha, joten tässä korjattu kilpailuanalyysi.

Kilpailuissa on äärimmäisen tärkeää että kilpailijat ovat samalla viivalla. Muuten kilpailut vääristyvät ja nyt sikatilojen kilpailuista uhkaakin tulla epäreilu nauta- ja viljasektoreiden tapaan.

Nyt c-alueen kilpailijat harrastavat kilpailuissa vilppiä pahemman kerran, ja vieläpä yksissä tuumin tuomariston kanssa. Yrittävät nimittäin kiinnittää huomion vain yhteen seikkaan, eläintukiin. Vähän sama juttu jos punnituksessa painijoilta punnittaisiin vain pallit. Hormonien muodostamiskyky on sinänsä merkittävä tekijä kuten tuetkin, mutta vain osa kokonaisuutta.

Jotta kilpailijat olisivat samalla viivalla tulisikin huomioida kokonaisuus. Kaikki tulot ja kaikki menot, tällöin myös olosuhde-erojen todelliset vaikutukset tulevat huomioitua ja kilpailijat saadaan todellisuudessakin samalle viivalle.

On vedottu alueiden ammattitaitoeroon, syynä miksi toteutuneita tuloksia ei voida huomioida kilpailuden tasapuolisuutta tarkasteltaessa. Senpä vuoksi viimeksi vuosi sitten vertailtiin näkyvästi vain eläintukien osuutta kilohinnassa ja päädyttiin 20c/kg eroon, joka oli uhkaamassa jo 2013 jälkeen. Siksipä suomi anoikin komissiolta luvan siirtää välittömästi pohjoissuomen sikatukia nautasektorille.

Oma mielipiteeni on muotoutunut siten että alueellisten ammattitaito- eli älykkyyserojen vaikutus ei sittenkään voi olla kovin suuri. Olosuhde-erot vaikuttavat varmasti alueelista älykkyyseroa enemmän tilojen tuloksiin. Siksipä toteutuneet tulokset pitäisi huomioda aina kun kilpailijoiden tasapuolisuutta tarkastellaan mahdolisia tasautoimenpiteitä varten, etenkin kun tulosten tarkasteluun on olemassa laadukas instrumennti, MTT.

Tukieroa jää 2013 jälkeen eläintukien osalta pohjoisen hyväksi vielä 100e/ey alle 200eyn osalta, vuoden 07 määrien mukaan. Tilojen keskikoko on n. 150ey, mutta ala keskittynyttä, viidennes tiloista tuottaa jo nyt 80% lihasta. Edellytyksia tuotannon jatkamiselle ja laajentamiselle on vain isoimmilla tiloilla.  Alati keskittyvällä alalla, 2013 jälkeen, nyt määritellyt tukiehdot täyttäviä eläinyksiköitä on korkeintaan 10000. Siis tukea virtaa 1 MILJOONAA euroa koko c-alueelle,=1!c/kg, keskimäärin 10euroa/ey. 150eyn tilalla tukivääryys tarkoittaa 1500 euroa.

Kun katsomme tarkemmin kirjanpitotilojen tuloksia, niin konekustannus etelässä jopa 350e/ha suurempi. Ja työvoimakustannus 15 000, kun c- alueella selvitään kokonaan ilman kustannuksia. Tilakokoon suhteutettuna olosuhdetappio vähintään 10 000 euroa.

Yhteensä siis kokoluokkaan suhteutettua kustannuseroa pelkästään koneiden ja renkien osalta ainakin 25000 euroa eli 500e/ha tai 170e/ey vuodessa. Ja lisäksi se 2013 jälkeen uhkaava 10e/ey tukirepeämä. Vuosittainen kone- ja renkikustannusero tuottaisi osuuspääomaan sijoitettuna n. 250000 euron pääoman 5 vuodessa. = omakotitalo avaimet käteen kaupalla ja 100000 rahaa käteen, 5 vuoden välein ja tukiero päälle.

Kyselyt kilpailuiden tasapuolisuudesta ovatkin siis vähintäänkin aiheellisia. Tulevassa lfa uudistuksessa tuleekin huolehtia että etelän kilpailuvalmiudet saadaan kohotettua pohjoisen tasolle. Kaikille lienee ylläolevan perusteella selvää että pohjoisen alueen sikatilojen viljasato on ulosmitattava vähintäänkin kokonaisuudessan etelän sikatiloille. Näin etelän tilojen saama absoluuttinen tulo lisääntyisi pohjoisen ha-sadon verran ja lisäksi suhteellinen tulo kasvaisi saman verran pohjoisen menettäessä satonsa. Näin absoluuttisen ja suhteellisen hyödyn yhteisarvo vastaisi ehkä jo suuruusluokaltaan nykyistä tuki- ja olosuhde-erojen kustannusvaikutusta. Tarkastelen teorian vaikutusta tässä vaiheessa laskelmalla:

Lähtötietoa: Tukiero räjähtää 2013 jälkeen äärimmilleen, sillon pojoiseen virtaa sikatukea vielä MILJOONA, keskimäärin 10euroa/ey. 150eyn tilalla tarkoittaa 1500 euroa.

Olosuhde-ero 50han ja 150 eyn tilalla renki- ja konekustannuksen osalta yht. 25ke  (MTT)

Olosuhde- ja tukieron yhteisvaikutus eli kipailuvääristymä yhteensä 2013 jälkeen  on normitilalla 25000+1500=26,5ke

Sadon arvo pohjoisessa: 2,94tn/haX90e/tnx50ha=13200euroa

Absoluuttinen tulonlisäys pohjoissuomen sadon siirtyessä etelän kilpakumppanille  13,2ke

Suhteellinen tulonlisäys pohjoisuomen kilpakumppanin sadon menetyksestä 13,2ke

SUhteellinen ja absoluuttinen tulonlisäys siis yhteensä 13,2+13,0=26,5ke (päässä laskien) kävipä säkä, juuri sama summa kuin kilpailuerokin!!

Johtopäätös: Siirtämällä pohjoissuomen tuottajien sikatukia nautasektorin maksuvaltuutukseen, sikasektorin kilpailuden vääristymää on tasoitettu vain osittain. Siirtämällä viljasato etelän tuottajille kilpailutilanne tasoittuisi kokonaisuudessaan. Tällöin on toki huolehdittava että alati nousevat rahtikustannukset menevät tasan. Muuten kilpailut vääristyvät jälleen.

Seuraavaksi suoritamme vastaavan kipailutilannetarkastelun lihanauta- sekä myös, emolehmätiloilta, joissa jäsenenemmistö on c-alueella, koska äärimmäisen tärkeäähän on että kilpailut eivät vääristy, eikös?

Haastattelin paikalista sonninkasvattajaa alansa kilpailutilanteesta. B-C rajalla kilpailuero, pelkästään kokonasaistukien osalta vastaa sonnipuolella Ha-tukien suuruusluokkaa. Ts c-alueella pelkästään eläintuet on määrältään sama kuin etelässä täydet peltotuet+eläintuet.  Aika selkeä kilpailuetu etenkin laajentamisedellytyksissä. Emopuolella ero samaa luokaa, vermossa kuulin että emolehmän ero vastaa vasikan hintaa, pohjoisessa kanattaa emo paremmin vaikkei tulisi vasikoita. Ja lihakiloihin suhteutteuna noista muodostisi vieläkin suuremoi ero kuin sikapuolella 2013 jälkeen uhkaamssa oleva eläintukien 0,7%(keskim. 10e/ey=1c/kg) ero kilohinnassa.

Pihaton sisällä tai laitumella olosuhteet etelässä vaikeammat, kuivikemateriaalia menee etelässä rutkasti enemmän ilmastoeron vuoksi. Samoin märehtijän rehuhyötysuhde viileämmässä parempi koska pötsin prosesseissa muodostuva lämpö haihtuu pienemällä haihdutusenergialla. Laadukkaan rehun korjaamiseen pohjoisessa riittä 2 korjuu kertaa, etelässä vaaditaan kolme, muuten rehu pilaantuu. Pitkässä maassa aiheutuu monia ilmastosta johtuvia olosuhde-eroja jotka siis suosivat korkeamman tuen tukialuetta.

Mutta ilmeisesti naudassa sitten onkin pohjoisessa konekustannus/ha tai joitakin  muita kustannuspuolen eroja, koska kilpailuvääristymä ei ole noussut yksimahaispuolen tapaan pöydälle ja toimenpiteiksi. Sikapuolellahan 2013 uhkaa eläintukien vaikutus kilohinnassa nousta 0,7%iin ja lisäksi etelässä sikatilojen kone- ja renkikustannus MTTn mukaan tilakokoon suhteutteuna 500e/ha suurempi kuin pojoisessa.

Sonninkasvattajankin mielestä suomen olosuhteista aiheutuu merkittävää haittaa vain vakio-olosuhteet vaativalle yksimahaissektorille.

Mielelläni kuuulisin määrittelyn kilpailutilanteesta ja itse kilpailusta, miten se käytännössä toimii maatilojen välillä ?

Kuten sanoin kilpailuiden olemus ei ole yrityksistä huolimatta avautunut kokonaisuudessaan, mutta paljon on ollut puhetta etenkin sikasektorilla kilpailuiden vääristymisestä. Kilpailuissa on ilmeisesti kysymys äärimmäisestä ilmiöstä ja erittäin vakavasta asiasta. Miksi kilpailut ja niiden tasapuolisuustarkastelut ovat vain sikasektorilla ja tasaustoimenpiteitä ei nähdä tarpeelliseksi nautapuolella jossa tukieroakin, se onkin arvoitus.

Mistä kilpaillaan? Aiemmin esitin että kilpailut voisivat konkretisoitua vaihtokonemarkkinoilla, kun kamppaillaan samasta uniikkiyksilöstä. Uusien koneiden osalta kilpailua ei ole koska kaikille halukkaille löytyy samanlainen kone. Mutta jos B-tuottaja ja C-tuottaja hamuavat vaikkapa samaa MF 165 vm 74 jossa tunnit vaikkapa 350h, puhutaan siis yksilöstä jota ei ole tarjolla usein. No, B-tuottaja on jo maksanut rengeille ja konekauppiaalle 25000 euroa enemmän ja  rahaa ei ole, mutta C-tuottajalla on käytössään juuri se 25000 koska kustannukset ja panokset ovat samat kaikille tuottajille koko suomessa etenkin seinien sisällä. Näin C-tuottajalla on suoraan tulo- ja menopuolen eroista luettava kilpailuetu, sikatiloilla tyypillisesti n. 25000e vuodessa.

Toinen kamppailukohde voisi ola pinta-ala, mutta se ei ole yleinen taistelutanner eri tukialueilla operoiville tiloille, ehkä ainoastaan rajaseudulla käytävissä kahakoissa. Pinta-aloista kamppaillaan yleensä vain paikallisesti ja silloin tukieroja ei ole vääristämässä, kuin ainoastaan jos kamppailijat ovat eri tuotantosuunnilta. Vrt. sika vs nauta etelässä kondra sika vs nauta pohjoisessa.

Jos ajatellaan että kilpaillaan tuloksesta eli tulojen ja menojen erotuksen suuruudesta, silloin kilpailu voi ulottua eri tukialueille. Tässä kilpailumallissa, tai lajissa, myös suhteellinen etu tai haitta nousee merkittävään rooliin. Sikapuolella etelässä tilanne koheni kun pohjoisesta leikattiin tukea. Ensisijaisesti jokainen kilpailija maksimoi omat tulonsa myynnin ja tukien osalta ja sitten minimoidaan menot. Näiden toimien jälkeen kilpailuissa alkaa suhteellinen osuus ja kilpailuissa pyritään kaventamaan kilpakumppanin tulopuolta vaatimalla esimerkiksi tukileikkauksia. Saman logiikan mukaan kilpakumppanin menopuolen kasvaminen parantaa omaa kilpailuasetelmaa jolloin keinoiksi nousee esimerkiksi kilpakumppanin toimien sabotointi kuten öljyproppua auki, sokeria tankkiin, pihistelyä, näpistelyä tai tulta nurkkiin.

Kilpailu voi olla myös kilpailijan omaa sisäistä painia itsensä kanssa. Onko oma toiminta kannatavaa jos se jollakin toisella on kannattavampaa? Tai onko oma toiminta kannattavaa vain silloin kun se kannattaa paremmin kuin kilpailijalla? Eikö oma toiminta ole kannattavaa jos kilpailijalla kannattaa paremmin? Tässä lajissa on vaarana että focus kiinnittyy liiaksi johonkin, kuten kilpailijan tulovirtaan, eikä kokonaisuuteen eikä etenkään omiin tekemisiin. Ilmiö on tavallinen virran yli menevällä sillalla. Jos jää tujottamaan virtaavaan veteen liian keskittyneesti saattaa tuntea olevansa liikkeessä virtaa päivastaiseen suuntaan, vaikka todelliudessa olikin vain matkalla sillan yli. Ilmiön seuraksena moni on jopa horjahtanut virtaan ja hukkunut.

Eräs teoria kilpailuista perustuu tuottajahinnan määräytymiseen. Sen mukaan hankintatoimessa lasketaan tuen määrä osaksi hintaa ja maksetaan eritasoisesti tuetulle tuotannolle erilaiset hinnat. Toisaalta tällöinhän markkinat vain tasoittaisivat tuottajien välistä kamppailua. Erään toisen arvion mukaan hinta on kaikille sama, mutta jos hinta laskeekin kannattavuuden alle, niin vain ylituettu alue kykenee jatkamaan edelleen. Tukien vaikutuksesta tuotantoon esimerkkinä naudanlihan tuotanto on laskenut jatkuvasti ja tukien osuus liikevaihdoissa kasvanut. Sikapuolella tuki laskenut ja tuotanto kasvanut, ja eteläisellä alueella jopa enemmän. Toteutuma ei siis tue teoriaa että tuki kasvattaisi tuotantoa.

Kilapailuja mietiskellessä tulisi huomioida tulojen ja menojen kokonaisuus, ja tukien erilaiset perusteet. Onko tuella tarkoitus tasapuolistaa kilpailuja vai mahdolistaa jollakin alueella kannattamatonkin tuotanto? Tarkastelemalla tilojen kannattavuutta ja omavaraisuutta näkyy tukien+olosuhteiden kokonaisvaikutusten ero. Kannattavuus ja omavaraisuudet tulisikin olla yhtäläiset jos tuella on tarkoitus tasapuolistaa olosuhteita ja kilpailuja. Eteläsuomen tuen tuli kuitenkin olla säilyttävää ja siksi sianlihan tuotantomääriä ja tilojen pääomia on kasvatettu etelässä enemmän lähinnä intensiivisemmällä investointien tukemisella, sekä pakosta tuottajien laajentaeesa pitääkseen kiinni tulotasostaan. Pohjoissuomen aleneva ja lopuksi tuotannosta irroitettu tuki oli sopeuttamisvaihe jolloin tuotantoa ei oisi saanut kasvattaa tulotason ylläpitämiseksi vaan tuottajien tulojen olis pitänyt laskea etelän suhteellisen aseman parantamiseksi, mutta näin ei ole tapahtunut riittävissä määrin. Tämä jos mikä on aiheuttanut suurta vääristymää kilpailuille.

Viljat ovat eräitä heinäkasveja (Poacea eli Gramineae), joita kasvatetaan eli viljellään niiden ravinnoksi kelpaavien siementen eli jyvien vuoksi. Kasvitieteellisesti jyvät ovat kuivia, yksisiemenisiä pähkylähedelmiä.

Vilja on maailman tärkein ravintovara, sillä sitä kasvatetaan maapallolla enemmän kuin mitään muita ravintokasviryhmiä. Se myös antaa ihmisille enemmän ravintoa kuin mikään muu ravintoaineryhmä. Eräissä kehitysmaissa köyhät ihmiset syövät lähes pelkästään viljaa. Kehittyneissä maissa viljan osuus ihmisten ravinnosta on pienempi mutta silti merkittävä.

Vaikka eri viljalajeissa on eroja, niiden viljely on periaatteessa varsin samankaltaista. Kaikki ovat yksivuotisia heinäkasveja: yhdellä kylvämisellä saadaan yksi sato. Kylmien alueiden viljaa on usein kahta tyyppiä: syys- ja kevätviljaa.

Viljan ravintosisällöstä suurin osa on hiilihydraattia, mutta niissä on myös merkittävä määrä proteiinia, vaikka sen aminohappokoostumus ei olekaan ihmisen ravitsemuksen kannalta optimaalinen. Kokojyvävilja on hyvä kuidun, eräiden hyödyllisten rasvahappojen, vitamiinien ja muiden hivenaineiden lähde.

Viljoista vehnän viljelyn historia ulottuu pisimmälle; sen viljelyn katsotaan alkaneen jo 10 000 vuotta sitten.


Sisällysluettelo
[piilota]

    * 1 Vilja ravintona
    * 2 Suomalaiset viljakasvit
    * 3 Viljalajeja
    * 4 Vilja vientituotteena
    * 5 Lääkärit valkeista vehnäjauhoista vuonna 1952
    * 6 Hivenainesisältö
    * 7 Lähteet

[muokkaa] Vilja ravintona

Vilja on ihmiskunnan ravitsemuksen välttämätön kulmakivi. Maailman nykyään kahdestatoista tärkeimmästä viljelyskasvista viisi on viljoja: vehnä, maissi, riisi, ohra ja durra. Nämä viisi viljalajia tuottavat yli puolet ihmiskunnan käytössä olevista ravintoenergiasta. Ylivoimaisesti tärkeimmät ihmiskunnan ravintokasvit ovat vehnä, maissi ja riisi, joiden osuus on jo lähes puolet maailman ravintoenergiasta.

Viljat voidaan jaotella kahteen ryhmään sen mukaan, mikä on niiden pääasiallinen käyttökohde. Osa viljoista käytetään suoraan ihmisravinnoksi, pääasiassa leipäviljaksi, osa puolestaan käytetään pääasiallisesti eläinten ruokintaan eli rehuviljaksi. Leipäviljoja ovat muun muassa vehnä ja ruis, kun taas maissia, ohraa ja kauraa käytetään enemmän rehuviljoina.

Maailmaa vuodesta 2008 lähtien ravistellut ruokakriisi on aiheutunut kasvi- ja erityisesti viljaperäisen ravinnon korvautumisella eläinperäisellä ravinnolla. Mikäli koko maailman viljasato käytettäisiin vain ihmisten ruokkimiseen, viljasato riittäisi koko ihmiskunnan ruokkimiseen mainiosti. Yli puolet maailman viljasadosta käytetään kuitenkin eläinten rehuksi. Tällöin sen hyötysuhde ihmisravintona putoaa kymmenesosaan verrattuna siihen, että ihminen käyttäisi viljan ravinnokseen sellaisenaan.
[muokkaa] Suomalaiset viljakasvit

Suomessa viljellään pääasiassa neljää viljalajia, jotka ovat pinta-alan mukaisessa yleisyysjärjestyksessä ohra (30 % viljelyalasta), kaura (20 %), vehnä (6 %) ja ruis (1 %). Näiden viljelyalat, keskisadot hehtaarilta ja kokonaissadot olivat vuonna 2005 seuraavat:

vehnä 215 000 hehtaaria, 3 730 kg/ha, yhteensä 801 miljoonaa kg.

ohra 594 000 hehtaaria, 3 540 kg/ha, yhteensä 2 103 miljoonaa kg.

kaura 345 000 hehtaaria, 3 110 kg/ha, yhteensä 1 073 miljoonaa kg.

ruis 14 000 hehtaaria, 2 290 kg/ha, yhteensä 32 miljoonaa kg.

Vaikka ruis kuuluukin oleellisena osana suomalaiseen ruokavalioon, sen viljelyhalukkuutta heikentää nykyään viljelyn riskialttius. Ruis on kylvettävä aikaisin (elo-syyskuun vaihteessa), joten sen esikasvi on puitava aikaisin. Vuoden 2008 tapaisina märkinä kesinä rukiin kylvö saattaa aiheuttaa peltomaan tiivistymistä, mikä vaikuttaa epäsuotuisasti sekä maan kasvukuntoon että odotettavissa oleviin satoihin. Lisäksi sen talvehtiminen riippuu talven sääoloista.

Suomalaisista viljalajeista vehnä ja ruis lasketaan leipäviljoiksi ja kaura ja ohra rehuviljoiksi niiden pääasiallisen käyttökohteen mukaan. Ihmisravinnoksi käytetään Suomessa rukiista 80 prosenttia, vehnästä 39 prosenttia, kaurasta 6 prosenttia ja ohrasta alle 1 prosentti. Tässä yhteydessä viljan, pääasiassa ohran käyttöä maltaaksi ei ole laskettu ihmisravinnoksi.

Rehuksi suomalaisviljoista käytetään kaurasta 76 prosenttia, ohrasta 62 prosenttia, vehnästä 44 prosenttia ja rukiista 0,2 prosenttia. Rukiin täysin olemattomaan rehukäyttöön on syynä sen heikko soveltuvuus eläinten ravinnoksi.

Myös maissia viljellään Suomessa, mutta sen osuus peltoalasta on hyvin pieni. Maissin osuuden tosin ennustetaan ilmastonmuutoksen myötä kasvavan. Vaikka ilmasto-olosuhteet tulevaisuudessa suosisivatkin Suomea maissinviljelyalueena, esteenä viljelylle on sen heikko sopeutuminen päivän pituuteen. Maissi vaatii vuorokaudessa enemmän pimeitä tunteja kuin Suomessa on kasvukauden aikana.

Maissi korjataan Suomessa yleisimmin rehuksi. Tällöin maissista korjataan koko maanpäällinen kasvusto.
[muokkaa] Viljalajeja

Viljalajeja, suunnilleen vuosituotannon järjestyksessä:

    * vehnä (Triticum sp.), lauhkean ilmaston päävilja
    * riisi (Oryza sativa), trooppisen ilmaston päävilja
    * maissi (Zea mays), Pohjois- ja Etelä-Amerikan sekä Afrikan käytetyin vilja; paljon myös karjan rehuna
    * ohra (Hordeum vulgare), myös mallasohrana käytetty
    * durra (Sorghum vulgare), Afrikassa
    * ruis (Secale cereale), kylmässä ilmastossa
    * kaura (Avena sativa), viileässä viljastossa ja paljon myös karjan rehuna
    * tefheinä (Eragrostis tef), yleinen Etiopiassa, mutta viljellään harvoin muualla
    * intiaaniriisi (Zizania aquatica)
    * spelttivehnä (Triticum spelta), vehnän läheinen sukulainen
    * durumvehnä, vehnän läheinen sukulainen, jota viljellään etupäässä Välimeren maissa ja käytetään varsinkin pastojen valmistukseen
    * hirssi (Panicum miliaceum)
    * italianpantaheinä (Setaria italica)
    * helmihirssi eli *******nhirssi (Pennisetum glaucum)
    * sulkahirssi (Pennisetum sp.), Afrikassa ja Aasiassa

Toisinaan luetaan viljoihin kuuluviksi myös muutamia muihin heimoihin kuin heinäkasveihin kuuluvia viljelyskasveja. Sellaisia ovat tattari, kvinoa ja amarantti. Ne eivät kuitenkaan täytä viljan määritelmää, joten ne ovat ns. pseudo- eli valeviljoja. Usein puhutaan myös palkoviljoista, joilla tarkoitetaan eräitä viljeltyjä hernekasveja, mutta nekään eivät täytä viljan määritelmää. Nimessä esiintyvä vilja viitanneekin enemmän niiden luonteeseen viljelykasveina.
[muokkaa] Vilja vientituotteena

Viljan kokonaissato Suomessa on noin 3,5 - 4 miljardia kiloa, josta normaalivuonna viedään maailmalle 400 – 600 miljoonaa kiloa. Suurin osa viennistä on kauraa, jota viedään muun muassa Yhdysvaltoihin hevosten rehuksi. Saudi-Arabiaan, Syyriaan ja Pohjois-Afrikkaan viedään ohraa rehukäyttöön. [1]
[muokkaa] Lääkärit valkeista vehnäjauhoista vuonna 1952

Valkeista vehnäjauhoista varoitettiin sanomalehdessä jo syyskuussa 1952. Allekirjoittajina olivat Lääkäriseura Duodecim, Suomen Lääkäriseura ja Societas biochemica, biophysica et microbiologica Fenniae (pj. Artturi Ilmari Virtanen). ”Tämän turmiollisen kehityksen vastustamiseksi allekirjoittaneet seurat kääntyvät suuren yleisön puoleen kehottaen sitä oman etunsa takia mahdollisimman suuressa määrin luopumaan valkoisen ruokaleivän käytöstä ja korvaamaan sen ruisleivällä tai jyvän pintakerroksetkin sisältävällä tummalla vehnäleivällä. Siten saadaan ihmisten käyttöön kaikki jyvien sisältämät tärkeät ravintoaineet, kuten menneinä aikoinakin on tapahtunut, eikä tarvita jauhojen keinotekoista vitaminointia, johon toimenpiteeseen eräissä maissa jo on ryhdytty.” Leipomoteollisuudelta pyydettiin kokojyväjauhoja ja kaupalta niiden lisäksi mainiosti puuron valmistukseen sopivia käsittelemättömiä vehnän jyviä.[2]
[muokkaa] Hivenainesisältö

Hivenaine- ja B-vitamiinihäviöt ovat suurimmat valkoisessa vehnäjauhossa (taulukko).[3]

Jauhojen hivenainepitoisuus täysjyvään verrattuna (rikastamaton jauho):

lähde: wikipedia

Niin eihän tämä mitenkään itse aiheeseen liity, mutta tässä on kuitenkin faktaa mitä ei korven ukon jutuista löydy....

Maajussien välinen kilpailu on samanlaista kilpailua, kuin on esim. taksien kilpailu keskenään, eli sama taksikoppi välittäjineen jakaa kuljetukset vuoronperään, ennalta so***** systeemin mukaan ja kaikki perivät kuljetuksista saman hinnan asiakkaalta, eli kilpailua jos on, niin se on hyvin näennäistä.

Rekkafirmojen välillä taas on raaka kilpailutilanne, se ajaa joka lyö halvimman tarjouksen pöytään ja toiset ei aja ollenkaan.

Jotain pientä näennäiskilpailua voi olla, esim. porsaspuolella, ehkä viljassakin, mutta kyllä ne yleensä kaikille saman hinnaston mukaan maksavat, lisät vaan vaihtelee.

Maitotopuolella tajuttiin jo viimevuosisadan alussa, että pitää pyrkiä kartelliin jotta voidaan saada paras mahdollinen hinta, kartelli takaa jäsenilleen saman hinnan jokaiselle, tämä on se syy miksi perustettiin osuuskunnat, joista sitten fuusioiden kautta kasvoi Valio ja muutama muu suuri toimija.