Olosuhde-ero on paljon muutakin kuin lumihangen paksuus tai etäisyys lähinpään kapakkaan. Nimittäin etenkin etelässä olosuhteet etenkin kustannusten osalta ovat erittäin vaativat. Tämä tulee selkeästi ilmi sikatilojen tuloksista. MTTn virkamiehet ovat tutkineet kuinka etelässä otetaan samalla eläinmäärällä lähes puolet enemmän myyntituloja,
Yksimahaisissa yksikön koko vaikuttaa olennaisesti kannattavuuteen, sikasektorilla tilityshinnassa voi olla kymmenien prosenttien ero. Näin on teurastamoiden nautaenemmistö määritellyt. Lisäksi logistiikan etuja tulee rehujen ym panosten hankinnassa, sekä kiinteissä kustannuksissa. Siis erittäin volyymipainotteista, etenkin kun tulot tulevat lähes pelkästään myynistä eikä tukiaisista kuten pöstipelleilyssä.
Koko siis ratkaisee, mutta toinen merkittävä tekijä on yksikön talousriippuvuudet myyntisopimuksia tehtäessä. Osuusteurastamot käyttävät härskisti hyödykseen velkaisten yksiköiden pakkotilannetta. Omavaraisimmat tilat voivat esimerkiksi kasvattaa vain erän tai kolme erää, suhdanteiden mukaan.
Etelän ja pohjoisen tiloilla ei ole kuitenkaan suurta kokoeroa. Suurempien myyntitulojen määrä samasta elänmäärästä johtuu siis pitkälti tilojen paremmasta omavaraisuudesta, mutta on myös selvä osoitus paremmasta ammattitaidosta ja korkeammasta älykkyydestä. Anakara kustannustaso ja olosuhteet riistävät kuitenkin lähes kokonaan älykkyys- ja ammattitaitoedulla saavutetun hyödyn.
Etelässä tyyppitilan kustannukset kone-, työvoima,- ja tarvikekulujen osalta ovat jopa 1600 euro/ha suuremmat. 100ha tilalla se tekee, lasketaanpa:
1600e/haX100ha=160 000 euroa!
Jos siis etelän viljelijän pää nupilla varustettu tuottaja pääsisi operoimaan pohjoisen edullisissa olosuhteissa, niin 100 han tilalla käteen jäisi jopa 160 000 euroa vuosittain enemmän. Siis 1kpl omakotitaloja avaimet käteen-kaupalla vuosittain. Sitä vuoden vanhaa asumusta ei tarvitsisi edes myydä vaan sen saisi poltaa ja silti tulos sama. Ja 50 han pientalonpoikaistilalla siis uusi pakettitalo joka toinen vuosi ja vanhan voi esimerkiksi räjäyttää, ihan vaan kustannuserolla.
Ja ylläesitetty kustannusero muodostuu siis tarkastelemalla pelto- ja eläinmääriltään saman kokoisten sikatilojen kone-, työvoima- ja tarvikekulueroja MTTn tilastoista. Ja syvätarkasteluna eroja löytyy varmasti enemmänkin, kuten vaikkapa Heino Leinon kalansaaliit, perkele arvokalaa vetää päivittäin kuormatolkulla ja irvailee vain etelän kiisken pilkkijöille. Lisäksi etelässä ainakin kosteamman ja tuulisemman ilmaston vuoksi purevammat pakkaskelit, kivisemmät tilukset ja kuivempi kasvukausi, mutta kosteammat kuivauskelit. Lisäksi tiestö asfalttipainoitteisempaa, joten etenkin etuset kulahtavat hetkessä.
Ankaramman kustannusympäristön ja vääristyneiden kilpailujen vuoksi etelän tuottajat ovatkin joutuneet kasvattamaan tuotantomääriä siten että vuositutanto on kasvanut 5-10 milj kiloa enmmän kuin muualla suomessa. Perälän Matin gradussa lukee että vuosituotanto kasvoi 97-07 periodilla 4 miljoona kiloa enmmän a ja b alueilla kuin muualla suomessa. EUn alkuvuosina etenkin ennen Perälän tarkastelujaksoa etelään juntattiin masiiviset investointitukiaiset jopa 80 pinnaa takautuviakin avustuksia sikaloihin ilman kustannuserittelyitä. Ja sikaloiden vakiovarustukseen eli kuivaajiin vieläkin korkeampia apuja. Joten tuolloinhan se tuotanto räjähti, arvio on kuitenkin että vuositutannon kasvu 95-07, jonka jälkeen tuet irroitettiin, oli etelässä alle 10 milj kiloa vuodessa enemmän kuin c-alueella.
Tulevassa LFA uudistuksessa tuleekin huolehtia että 141 tuki saadaan tungettua vähintäänkin täysimääräisenä peltoon, jotta edes osa alueiden välisten kilpailujen vääristymästä saadaan kompensoitua. Etenkin 2013 jälkeen nimittäin myös tukiero on kääntymässä pohjoisen eduksi, pientiloilla jopa 1,8% liikevaihdosta ja suuremmilla, esimerkiksi 3000 sian tilalla etelässä jäljellä jää enään vain ja ainostaan mitättömän vaivaiset 3000 euroa vuodessa enemmän tukiaisia kuin vastaavalla pohjoisessa. Loputkin oikeustajun vastaisesta 142 alueen yksimahaistuesta, jota uhkaa jäädä 2013 jälkeen alan keskittyessä vielä jopa 1-2 miljoonaa, onkin ohjattava sikasektorin ulkopuolelle.