Poekamiehenä elellessä, parsnavettaa justiina laajentaneena ja vielä konneitakin uusineena homma on toiminunna ihan hyvin. Liikaa ei rahoja ole, muttei toisaalta tarvihe leipäjonossakkaan käydä. Lehmien lukumäärä on siinä 35 tienoilla aika tasaseen ja peltua on sillälailla, jotta ne riittääs vaikka vähän isommallekkii määrälle nuita sarvipäitä. Pidän kyllä tuon vanahan isännän neuvoja aika hyvinä tässä suuruuden dilemmassa - niinku Aulis sen asian asetteli. Ei olla kaikista pienin, eikä kuitenkaan aleta seiniä nuapurin puolelle levittelemään, niin ihan hyvin tämän pitäs vielä mennä. Tosiasiahan on se, että isot ajjaa isojen etuja ja pienet sitten omiaan ja kun jää siihen välliin roikkumaan, niin ollaan minusta sillä kultasella keskitiellä. Kumpienkii ajamista eduista jääpi edes joku luu kätteen.
Sen verran pittää kysyä Aulikselta ja tältä Eemeliltä, jotta mikä se on teijjän suhe tähän maatallouteen?
Kritiikkiä tulloo aiheesta kun aiheesta, niin oishan tuo tietämättömän mukava kuulla, jotta mikä kompetenssi se näitä aiheita kritisoija.
Enkä tarkottanu tätä hommaa millään lailla keljuiluna, vaan ihan noin mielenkiinnosta kysellessä.
Vaikka tässä nuoren tuottajan innolla vielä männäänkii, niin on tätä tullunna jo sivusta kateltua pitemmän aikoo. Eikä tästä oo risuja eikä ruusuja puuttunu ennenkään, on se tilakoko ollunna sitten mikä tahansa.
