selailin noita taloustohtorin viimeisiä talukoita. Melkomoisia eroja on havaittavissa tukialueiden välillä, jopa niin suuria että johtopäätösten tekeminen on väistämätöntä. Esimerkiksi b alueen sikatilalla on keskimäärin 29% enmmän eläinyksiköitä, mutta myyntituloja 67% enemmän. Tarkoittaa siis että b alueen tila saa keskimäärin kolmanneksen parempaa tuottajahintaa. KOLMANNEKSEN!!! Tämä jos jokin kertoo merkittävästä ammattitaitoerosta alueiden valillä etenkin olosuhteiden ja siten sekä kustannusten että panosten ollessa samat kaikille tuottajille koko suomessa.
Kolmanneksen ero tarkoittaa esimerkiksi eläinyksikköä kohden, lasketaanpa:
13 sikaa/85Kg/sika/1,5e/kgx1/3=noin 500-600 euroa/ey, 200 eyn tilalla vain 100-120 tonnia eroa myyntitulojen osalta etelän eduksi samoilla kustannuksilla. Noin niinkuin 600 sian yksikössä.
Tätä ammattitaitoeroa kepu ja MTK yrittävät raukkamaisesti kompensoida viivyttelemällä 142sikatukien leikkausta ja puljaamalla esimerkiksi viimeiset kompensaatioleikkaukset alle 200eyn osalta 50%, joka siis vastaa 200eyn tilalla 1,8% liikevaihdosta, eli jopa yli 5000 euroa!!!!!!.Täysimääräinen tasaus olisi rehdinpi ele ja sopisi paremmin kansanäänestyksellä vahvistettuun 142 artiklaan.
Reilua olisis nyt myöntää että tundran sianlihantuotannon osalta sonta on housuis ja kaikki kompensaatiotoimenpiteet ovat hukkaan heitettyä resurssia.
Tukialueiden erilainen tukeminen vääristää tilojen välistä kilpailua, jota on havaittu etenkin vaihtokone huutokaupoissa, se jos mikä ei ole aivan oikein eihän?
Näitä faktoja kun tulemme rummuttamaan mediassa etenkin vaalien alla niin äänestäjät lähtevät liikkeelle
Viimeksi muokattu: 29.11.09 - klo:13:10 kirjoittanut korven ukko