Itse ajattelen asioista ehkä vähän erilailla ...
Tietääkseni ei ole olemassa yhtään ihmisyhteisöä tai muuta ryhmää, jolla ei jokin uskonnollinen vakaumus olisi, joten uskonto on yksi määre miten ihmisyhteisöä määritellään.
Joten asiaan pitää suhtautua kiihkottomasti, eli mitä hyötyä uskonnosta on, jos ei hyötyjä tule mieleen niin silloin pitää katsoa mitä haittaa siitä on, koska jokin uskonto meillä jokatapauksessa aina on
?
No tässä tullaan silloin sellaiseen tilanteeseen, että uskonnosta tulee meitä jollakin tavalla hallitseva elementti, jos se ei hallitse käytännön elämää ja toimintaa, niin se jokatapauksessa hallitsee ympäristöämme ja yhteisöämme jollakin tavalla, jos ei suoraan niin välillisesti ohjeistamalla moraaliamme.
Joten jotta voisimme maksimoida oman suhteellisen vaopautemme ja päätöksenteko oikeutemme, niin meidän pitää vähentää sellaisten uskontojen vaikutusta, joiden sisältöön me ei pystytä vaikuttamaan vaan ne on jo valmiiksi jonkin varsin fundamentalistisen papiston ohjauksessa maamme rajojen ulkopuolella.
Parhaiten tämä onnistuu kun kuulumme sellaisiin uskonnollisiin ryhmiin, jotka on vahvoja Suomessa ja mikäli mahdollista, niin niitä ei harjoiteta ollenkaan muissa maissa, no tämähän on varsin vaikeaa, joten jäljelle jää tämä meidän kansallinen luterilainen kirkkomme, jossa meillä on sentään joatin sananvaltaa.
Se on ehkä kumminkin uskonnoista, se pienin välttämätön paha, jota meidän pitää sietää, vähän kuten EU, kuulumme siihen omien etujemme takia, emme sentakia että jostakin ihmeen syystä pitäisimme tästä kaikkien koplausten, lehmänkauppojen ja siltarumpupoliitikkojen luvatusta yhteisöstä
?
