Mutta onko valtio oikea omistaja? Huonosti tuntuu menevän aina silloin, kun on valtion (StoraEnso) tai ämteekoolaisten (M-real) omistamista metsäfirmoista.
Kun StoraEnso lähti Amerikanseikkailulleen, oli kauppa- ja teollisuusministerinä Erkki Tuomioja.
Tuomiojalle näitä näyttää sattuvan, mm hän sai paljon kritiikkiä tsunamin jälkihoidosta.
Tämä on sitten ihan eri asia, että onko valtio oikea omistaja. Mutta niin kauan kuin on, niin silloin pitäisi käyttää omistajan ääntä. Tietysti virheellisiäkin ratkaisuja on tehty. Ja löytyypä aineksia isoihinkin töppäyksiin. Huippu oli Mönkäreen vimma myydä Kemira ruotsalaiselle Dynealle. Nostettiin hirveä meteli siitä kuinka huonossa kunnossa se puulaaki oli. Mönkäre ei meinannut antaa asiassa millään peräksi ja itse iso Paavokin oli tosi pahana tilanteesta. Jälkikäteen katsottuna oli täysin oikea ratkaisu, että firmaa ei niille myyty.
m-real on tietysti huono esimerkki osuustoiminnallisesta yhtiöstä. Sielläkin oli outo juttu, kun 90-luvun puolivälissä oli tehty periaatepäätös, että hienopaperiin ei sekaannuta. Kuitenkin Vaajoki haali ensi töikseen hienopaperiyhtiöitä firmaan. Tunnetuin seurauksin.
Storassa pidän kuitenkin Härmälää suurimpana syntipukkina kaikkiin töppäyksiin. Tosin pitää muistaa, että vain hyvä tuuri pelasti UPM:n amerikan haaverilta. Eli paikallinen puulaaki osti lopulta UPM:n havitteleman firman. Siihen liittyy hauska muisto. Sopimushan oli jo niin pitkällä, että ostettava yhtiö joutui maksamaan hyvityksiä UPM:lle peruuntuneesta kaupasta. Ne rahat sitten jaettiin heti ylimääräisenä osinkona keskellä kesää.
Valtionyhtiöissä on luotettu liikaa toimivaan johtoon. Härmälä ja Relander tunnetuimmat epäonnistujat.
