Reppu olalla tienlaetaa tallustaa, vaen muutama pikkunen kossi
justiin eskarintunnilta peässy on, poeka nimeltään Kappa Ossi
hän matkaasa taettaa miettijen, välliin reppuva olallaan siirtää
vaen pikkusen mielessä kaehertaa, isänpäevä-kortti kun piti piirtää
Ei oo Ossilla issää laesinkaan, kaksi naesta hänen puurosa keittää
ihan kahen ne nukkuvat kamarissa, vuoron perrään ne Ossin peittää
Siksi Ossi nyt miettipi perhettään, siitä maenihti noapurin Lilli
joka istuu Ossin vieressä koulussa, punatukka ja muutennii villi
Lilli maenihti Ossille nimittäen, Ossi kun sitä tukasta veti
että, -jos et Kapanossi oo kunnolla, niin sinusta isälle kantelen heti
ja se tulloopi teille varmmaannii ja sinun issääsi mottaa poskeen
tämä sattuiki Ossija tosissaan, ihan syvämmen juureen koskeen
Ossi nousoo kotisa rappuja, kaevaa avvemen paetasa alta
ja jo eteisessä se kilijahtaa, ei ees köökkiin asti se malta
-Haatana äetet nyt hanotta hen, kuka piju on minun faijja
jopa putovaa kattila lattijaan, kahtoo Berttaan ihimeissän Maijja
Bertta riisuu Ossilta lyyssin poes, repun korjovaa tietennii naulaan
ja Ossin taluttaa sohvalle, Maijjaki tarttuupi Ossija kaulaan
Ja ne kumpiki kilivan selittää, ettei Ossin isästä he tiijä muuta
seon vaen ollunna vissiinki, joku tiakonissalaetoksen ruuta
Ossi miettiipi vaeti asijaa, sitten rappusa selekään nakkaa
-Mihin sinä Ossin nytten meet, sen äeteet kysyvät takkaa
Ossi portaelta alas hyppejää, hieman avataessa narahtaa portti
-mulla ahijata on tiekonihhalaetokheen, kato kun tehtiin he ihänpäeväkortti
Elämä on parasta kometiijjaa
