Namskiksen nuori karja, etenkin sonnipojat, markkinoidaan Karjakunnalle. Tilan yhteistyö Karjakunnan kanssa alkoi jo 1960-luvulla. Namskiksen sonnipoikien lihasta valmistetaan ns. valkeaa lihaa, jonka markkina-arvo on normaaliin lihaan verrattuna paljon suurempi.
Karjakunnan ostomiehenä on nykyään nainen, Helena 29 v. Helenan kanssa sitä on tullut vietettyä monia ihania hetkiä.....Namskis !
Karjakunnan jokavuotiset tuottajapäivät Suodenniemellä vietettiin parisen viikkoa sitten. Teemana oli "Lisäkasvu-selvää rahaa tilillesi". Pääsin tuottajapäiville Helenan kyydissä. Tai oikeastaan Helena pyysi minua ajamaan, että hän saattoi ottaa matkan aikana hieman valkoviiniä. Puolen pulloa nautittuaan Helena kysyi, että kävisikö suuseksi tässä matkan aikana, kun ei kerran ole oikein muutakaan tekemistä?
-Tottahan toki, neiti on hyvä vaan, tokaisin.
Tiellä pysyminen tuotti suuria vaikeuksia, olihan Helena niin kokenut ja taitava tyttö. En oikein huomannutkaan, kuinka auton vauhti kiihtyi kiihtymistään, kunnes liikennevalvontakameran välähdys pakotti minut painamaan jarrua. Vauhtia oli tuolloin noin 170 km/h.
Seuraava viikko meni Helenan isän postilaatikkoa kytätessä, sillä auto, jolla ylinopeus suoritettiin, oli hänen. Ajateltiin, että valvontakameran otos olisi sekä meille, että Helenan isälle kiusallista katsottavaa...
Postia ei kuitenkaan kuulunut, mutta kahden viikon kuluttua MTT:n kanslisti soitti ja pyysi käymään. Helenan isä työskentelee tutkimuskeskuksella ja hänellä on työsuhdeauto.
Paikalla oli MTT:n johtokunnan jäseniä, kanslistityttö ja poliisi. He näyttivät valokuvaa minulle ja kysyivät, että kiistänkö ajaneeni autoa.
En kiistänyt, sillä valokuvasta erottui selvästi sekä Helenan, että minun kasvot.....kasvoiltani kuvastui nautinto.....Namskis !
