MaleksijaMatti seisoskeli hiljaa ja matalana ns.tuppilautataapelinsa takana
yrittäen jo vihdoinkin saada selville lisääntyvän hävikin syytä tapulistaan, vaikkakin se olikin sangen hyvin maastoon kätketty.
Kului monta tuntia tapahtumatta mitään, kunnes VerkkosukkaJutta saapui illan hämärtyessä tuppilautataapelin toiselle puolen, ja alkoi siitä nostella muutamia lautoja olalleen ja lähti kävelemään kohti pimenevää iltaa...
Tätä itseasiassa MaleksijaMatti oli jo vuokralaisestaan vähän jo epäillytkin;
hän vaikutti muutenkin jollaintapaa epäilyttävältä, kuitenkin havaintonsa MaleksijaMatti oli visusti siirtänyt syrjään ajatuksistaan, olihan VerkkosukkaJutalla muuta annettavaa hänelle.
Mutta nyt MaleksijaMatti ryhdistäytyi, ja lähti päättäväisesti seuraamaan VerkkosukkaJutan jättämiä tuoreita jälkiä lumeen...Askel askeleelta välimatka VerkkosukkaJuttaan lyheni.
Kunnes jäljet päättyivät kaksi- ja puolikerroksisen talon pihaan, siitä josta MaleksijaMatti oli vuokrannut ylimmän kerroksen VerkkosukkaJutan käyttöön.
Nyt kuitenkin MaleksijaMatti kiipesi portaat ylimmän kerroksen ovelle saakka ja kumartuen katsoi avaimen reijästä sisään:
Siellä näkyi vain kaksi valtavaa laatikkoa täynnä jotakin. Toiseen laatikkoon oli kirjoitettu tekstaten ”TUULENTUVAT” ja toiseen ”SÄÄSKENPÖNTÖT”, tietenkin kummankin laatikon ulkopuoli oli somistettu punaisella ruusukuviolla.
Tämän nähtyään MaleksijaMatti aukaisi heti oven ja näki VerkkosukkaJutan edessään ja sanoi saman tien; Jutta… Miksi sinä tärvelet lautojani?
VerkkosukkaJutta vastasi: Mmm. mutta Matti, etkö tiedä että näiden valmistaminen on tällä erää ainut vaalitueton tapa kerätä varoja ja nämä myytyäni varmasti vaikka mooses taikka jopa PaksuMara pääsee EU:n presidentiksi.
Tämän kukan loistoa ei muut rikkaruohot varjosta
