En oikein käsitä minkä takia kuivureita pidetään monumentteina. Täällä on valmistajista johtuva tietynlainen tyyli rakentaa rakennus nimeltä viljankuivaamo. Erilaisia ratkaisuja on varmasti olemassa, mutta suomalainen tyyli on vähän sellainen, että katsotaan naapurista mallia ja kuivurimyyjä hoitelee loput tyyliin "tällaisia kaikki muutkin rakentaa". Näin siis uusien kanssa. Ja olisi ehkä viljelijän itsensä kannaltakin parempi, että rakennetaan uusi kuivaamo. Monesti tehdään kustannustehokkaita remontteja vanhoihin suuleihin yms. paikkoihin. Näitä ei liene syytä käsitellä sen enempää. Palataan niihin monumentteihin. Nythän on ollut myynnissä jo jonkun vuoden näitä ulkotiloihin sijoitettavia, eristettyjä koneistoja, jotka eivät tarvitse rakennusta ympärilleen. Olen hiukan skeptinen näiden soveltumisesta aina vain hankalammiksi käyviin suomalaisiin olosuhteisiin. Mulla on ainakin halu saada kallis investointi suojaan sateelta ja puhurilta. Lisää kuivaamon käyttöikää. Euroopassa olosuhteet ovat varmasti sellaiset, että kosteus yms. eivät aiheuta rakenteille niin paljon korroosiota mitä täällä. Eipä noita kuivurikoneistoja ja pannuja ole pahemmin suunniteltu isältä pojalle kestäväksi. Aikamoista läkkipeltiä ovat. Voimme tässäkin asiassa kiittää suomalaista koneenrakennuskulttuuria siitä, että aika ajoin pitää panna kaikki uusiksi. Myös tuo typerä rakennekehitys ja puhdas mukavuudenhalu aiheuttaa sen, että uusia monumentteja putkahtelee maaseudulle kuin tatteja sateen jäljiltä.
Kylmis. Kaikkien monumenttien puolestapuhuja.
