Onhan noita hyvinhoidettuja perheyrityksiä sentää joitakin Suomessa: Berner, S.G. Nieminen, Ahlström. Mutta tuo mihin viittaat belgialaisesimerkillä pitää valitettavasti monessa suomalaisfirmassa paikkansa. Ei kerta kaikkiaan ole tajua, halua eikä kykyä pidemmän aikavälin suunnitteluun, eikä siten myöskään vastuuta firman työntekijöistä. Toisaalta voidaan miettiä sitäkin, tuntevatko suomalaiset työntekijät vastuuta työnantajistaan tai työpaikoistaan.
Tanskalaisilla on puolellaan merkittävää olosuhde-etua. Isot markkinat lähellä, ilmasto suosii, vallitsee myös poliittinen konsensus siitä, että maatalous on merkittävä ja tärkeä osa yhteiskuntaa. Mutta toisaalta maassa on myös yrittäjähenkeä. Esim puunjalostusteollisuus osaa nostaa jalostusastetta: sikäläiset vähät kapulat myydään aika paljon kovemmalla kilohinnalla kuin Suomen vastaavat.
Ehkä sitä vaan ollaan vielä niin nuori kansakunta ettei oikein malteta kunnolla vaurastua.
[/quote]
siihen vaurastumiseen tarvitaan raakaa työntekoa ja hieman tuuria.
suomessa tuntuu vaan valitettavan monelle olevan tuo työnteko sana tuntematon käsite.
[/quote]
Ehkä, toisaalta tämä demarivetoinen yhteiskunta on aina suosinut suuryrityksiä, koska suurissa yrityksissä valta valuu ammattiliitoille, keskusta ei ole siitä välittänyt, kunhan sen oman etujärjestön eli MTK:n asema samassa yhteydessä vahvistuu tai ainakin säilyy entisellään, kokoomus taas suosii tätä samaa kehitystä kunhan vaan virkamiesten etuihin ei puututa, eli samassa paskaliemessä me kaikki killutaan ....
Tämä etujärjestöpainotteinen yhteiskuntakehitys muovaa yrityselämän omansa malliseksi.